Liuotushoito
Liuotushoidolla tarkoitetaan lääketieteellistä toimenpidettä, jossa liuotetaan valtimon tai laskimon verihyytymää.
Toimenpide muokkaa
Liuotushoitoa käytetään paikallisesti katetrin avulla suoraan siihen verisuoneen jossa verihyytymä (trombi) sijaitsee. Yleisimpiä kohteita trombolyysihoidolle ovat alaraajan valtimoiden tukokset, yläraajan valtimoiden trombit sekä embolisatorisen aivohalvauksen aiheuttaneet tukokset. Liuotuksessa käytetään trombolyyttisiä eli hyytymää liuottavia lääkeaineita (esimerkiksi urokinaasi ja plasminogeenin aktivaattori).[1]
Mitä tuoreempi tukos on, sitä parempi liuotustulos on mahdollista saada. Liuotuskertojen lukumäärä saattaa vaihdella tukoksen laadun mukaan. Trombolyysin lisäksi suoneen asennetaan usein stentti jotta suoni pysyisi auki paremmin. Stentin asennus tapahtuu pallolaajennustoimenpiteen yhteydessä.[1]
Komplikaatiot ja vasta-aiheet liuotushoidolle muokkaa
Yleisimpiä liuotushoidon komplikaatioita ovat verenvuodot. Verenvuodot ovat yleensä paikallisia, ja niitä esiintyy 10–30 %:lla potilaista. Liuotushoidon vasta-aiheina voivat olla mm. äskettäinen leikkaus, mahahaava, tuore aivohalvaus, sisäelimen karsinooma, eteisvärinä, vasemman kammion trombi ja yliherkkyysreaktiot varjoaineelle.[1]
Jos liuotushoitoa ei voida tehdä, voi olla aiheellista tehdä ns. katetritrombektomia, jossa verisuonihyytymä poistetaan tukkeutuneesta suonesta mekaanisesti ja/tai trombolyyttiaineen avulla.[1]