Pallolaajennus

Pallolaajennus (perkutaaninen transluminaalinen angioplastia, PTA) on yleinen suonensisäinen toimenpide. Yksi tyypillinen pallolaajennustoimenpide on sydämen sepelvaltimoiden pallolaajennus eli koronaariangioplastia.[1]

Verisuonen pallolaajennus

ToimenpideMuokkaa

Pallolaajennuksen alussa selvitetään verisuonten varjoainekuvauksen eli angiografian avulla muutosalueen tilanne. Ennen varsinaista pallolaajennusta selvitetään, onko muutosalueella tarpeeksi toimiva kollateraaliverkosto (Verisuonet, joiden kautta mahdollisesti tukkeutuneen suonen suonitusalue saa verenkiertoa) [2] Pallolaajennuksessa käytetään toimenpidevälineinä mm. ohjainvaijereita ja katetreja. Ennen varsinaista toimenpidettä verisuonten kunto selvitetään ns. diagnostisella katetrilla. Pallolaajennuksessa verisuoneen muutosalueseen päästään ohjainvaijerin avulla. Jäykän ohjainvaijerin avulla saadaan vietyä laajennuskatetri muutosalueelle. Laajennuskatetri on kaksikanavainen, toisesta kanavasta voidaan ruiskuttaa suoneen varjoainetta tai mitata verenpaine. Toisen kanavan avulla voidaan taas täyttää ja tyhjentää katetrin päässä oleva pallo. Pallo täytetään laajaksi, suonenmyötäiseksi jolloin ahtauma voidaan avata. Pallon täytön jälkeen se imetään tyhjäksi. Pallon täyttö ja tyhjennys toistetaan muutaman kerran. Pallolaajennus soveltuu parhaiten suuren yksittäisen, lyhyen ahtauman hoitoon. [1]

Stenttiproteesin asennusMuokkaa

Jotta pallolaajennuksen jälkeen laajentunut suoni ei pääsisi ahtautumaan uudelleen, voidaan suoneen asentaa pallolaajennuksen yhteydessä stenttiproteesi. Stentti on teräksinen metalliverkko, joka puristetaan angioplastiapallon päälle ja laajennetaan pallon avulla ateroomaplakkia vasten. Uudelleenahtautumisen riskiä voidaan vielä pienentää käyttämällä tietynlaisilla aineilla (esim. paklitakseli) pinnoitettuja stenttejä. Tällöin puhutaan lääkestentistä. Pallolaajennuksen ja stentin asennuksen yhteydessä käytetään antitromboottista (hyytymistä estävää) lääkitystä estämään trombin syntymistä suonessa. Toimenpiteessä voidaan antaa hepariinia ja toimenpiteen jälkeen aloitetaan pysyvä asetyylisalisyylihappolääkitys. [1]

LähteetMuokkaa

  1. a b c Manninen, M.: Valtimotoimenpiteet. Teoksessa: Blanco Sequeiros, R., Koskinen S., Aronen, H., Lundbom, M., Vanninen, R., Tervonen, O. (toim.) Kliininen Radiologia. Duodecim, 2016.
  2. Syvänne, M.: Sanasto sydan.fi. 1.8.2019. Sydän.fi.