Lipolan ryhmä
Lipolan ryhmä oli yksi talvisodan suojajoukkoihin kuuluneista joukkoyksiköistä, joiden tehtävänä oli suojata muiden joukkojen perustaminen ja ryhmittyminen pääpuolustuslinjalle. Se oli alistettu 11. divisioonan esikunnalle ja oli keskitetty Pulkkisen, Lipolaan ja Valkjärven kaakkoispuolelle.
| Lipolan ryhmä | |
|---|---|
 Kannaksen armeijan ryhmitys talvisodan alkaessa |
|
| Toiminnassa | 1939 |
| Valtio |
 Suomi |
| Puolustushaarat | Maavoimat |
| Rooli | Viivytystaistelu |
| Sodat ja taistelut | Karjalan kannaksen suojajoukkotaistelut |
Organisaatio muokkaa
- Jääkäripataljoona 2, joka oli ryhmittyneenä Lipolan alueella
- Erillinen pataljoona 5, joka oli ryhmittyneenä Pulkkisen alueelle
- Erillinen pataljoona 2, joka oli ryhmän reservinä Valkjärvestä kaakkoon
- Erillinen komppania 5
- Psto/4. Pr.
- 27. Pioneerikomppania
Vahvuus yhteensä 150 upseeria, 682 aliupseeria ja 2717 sotilasta. Yhteensä 3730 miestä.[1]
Taistelun kulku muokkaa
30. marraskuuta ryhmän alueella torjuttiin kaikki neuvostojoukkojen tekemät yritykset murtaa viivytysasema. Lipolan ja Muolaan ryhmien saumaan edenneet neuvostojoukot herättivät kuitenkin huolta ylemmissä esikunnissa.[2]
1. joulukuuta ryhmä torjui aamupäivän aikana sille määrätyn tykistön tukemana useita hyökkäyksiä. Puna-armeijan joukkojen hyökkäysten paine pakotti kuitenkin ensin vasemmalla sivustalla olleen JP 2:n irtautumaan asemistaan ja vetäytymään seuraavan viivytyslinjan miehittäneen Er.P 2:n läpi. Ensin mainittu pataljoona siirtyi ryhmän reserviksi. Hieman myöhemmin myös ryhmän oikeaa lohkoa puolustanut Er.P 5 irtautui asemistaan ja vetäytyi seuraavalle viivytyslinjalle.[3]
Lipolan ryhmän alueella ei 2. joulukuuta aikana ollut merkittävää taistelutoimintaa, mutta muiden viivyttävien ryhmien alueiden tapahtumien vuoksi sekin joutui jättämään asemansa seuraavana aamuna.[4]
3. joulukuuta Lipolan ryhmän Vuokseen asti laajennetulla alueella jouduttiin seuraava viivytysasema luovuttamaan lähes taistelutta mm. sodan alussa esiintyneiden sekavien ja ristiriitaisten käskyjen seurauksena. Osa viivytysasemassa olleista joukoista sai vetäytymiskäskyn, joka hieman myöhemmin yritettiin peruuttaa. Vetäytyminen oli kuitenkin jo ehditty aloittaa ja neuvostojoukkojen edettyä suomalaisasemien läpi joutuivat suomalaiset esikunnat toteamaan tilanteen. Vastahyökkäystä ei enää edes suunniteltu vaan osa joukoista vetäytyi pääaseman suojiin. Osa joukoista jäi kuitenkin vielä asemiinsa seuraavaan päivään asti, koska alkuperäinen vetäytymiskäsky ei ollut niitä saavuttanut. 4. joulukuuta loputkin joukot aloittivat vetäytymisensä kohti pääasemaa.[5]
Katso myös muokkaa
Lähteet muokkaa
- ↑ Pertti Kilkki. Talvisodan suojajoukkotaistelut Karjalan kannaksella. s. 113. Saatavilla: https://journal.fi/ta/article/view/47486/13361
- ↑ Sotatieteen laitos: "Talvisodan historia" osa 2 s. 35
- ↑ Sotatieteen laitos: "Talvisodan historia" osa 2 s. 37
- ↑ Sotatieteen laitos: "Talvisodan historia" osa 2 s. 41
- ↑ Sotatieteen laitos: "Talvisodan historia" osa 2 s. 42–44