Linda Hazzard
Linda Burfield Hazzard (1867 Carverin piirikunta, Minnesota – 1938) oli yhdysvaltalainen huijari, joka aiheutti tarjoamillaan vaihtoehtoisilla hoitomuodoilla lukuisia kuolemantapauksia. Hän esiintyi mielellään lääkärinä.[1] Hazzardia on kuvailtu taitavaksi vallankäyttäjäksi ja hänen vaikutustaan "hypnoottiseksi". Hän ammensi vaikutteita spiritualismista, teosofiasta ja okkultismista.[2]
Elämä muokkaa
Varhaiset vaiheet muokkaa
Hazzardilla ei ollut lääketieteellistä oppiarvoa eikä paljon muutakaan muodollista koulutusta.[2] Hän meni naimisiin 18-vuotiaana ja sai kaksi lasta. Vuonna 1898 hän jätti miehensä ja lapsensa taakseen edistääkseen uraa Minneapolisissa. Eräs Hazzardin hoitama henkilö kuoli nääntymällä jo vuonna 1902, minkä seurauksena Hazzard yritettiin asettaa syytteeseen. Hänen ei kuitenkaan nähty olleen tapahtuneesta vastuussa, koska hänellä ei ollut lääkärin oikeuksia. Tutkijat kysyivät edesmenneen henkilön arvoesineiden kohtalosta, mutta Hazzard vältteli kannan ottamista asiaan. Hän meni naimisiin entisen maavoimien luutnantti[2] Samuel Christman Hazzardin kanssa; miehen sotilasura oli päättynyt armeijan varojen väärinkäyttöön. Mies sai kaksinnaimisesta kahden vuoden vankeustuomion, jonka hän suoritti loppuun vuonna 1906. Pariskunta jatkoi tämän jälkeen epämääräisiä toimia Washingtonin osavaltiossa. Hazzard alkoi tarjota vaihtoehtohoitoja Seattlessa asuessaan Wilderness Heightsiksi nimeämällään tilalla Olallassa, johon hän suunnitteli suuren hoitolan perustamista.[1] Hazzard sai Washingtonin osavaltiolta luvan harjoittaa "paastospesialistin" tehtäviä.[2] Omien väitteidensä mukaan hän oli saanut opetusta terapeuttista paastoa kannattaneelta lääkäri Edward H. Deweyltä.[1]
Institute of Natural Therapeuticsin perustaminen ja terveysnäkemykset muokkaa
Hazzard perusti Olallaan Institute of Natural Therapeutics -nimisen laitoksen, jota paikalliset alkoivat kutsua lempinimellä "Starvation Heights". Hän uskoi kaikkien sairauksien johtuvan liiallisesta ruoasta. Hänen mukaansa tie todelliseen terveyteen oli kuukausia kestävä[1] lähes täydellinen syömättömyys.[2] Hazzard väitti jopa tuberkuloosin paranevan paastolla.[1] Hoidokeille sallittua ravintoa oli vihannesliemi, jonka nauttimista seurasivat päivittäiset suolentyhjennykset ja kovakouraiset hieronnat, joita verrattiin pahoinpitelyihin. Vuonna 1908 Hazzard julkaisi teorioistaan kirjan Fasting for the Cure of Disease. Samana vuonna kuoli norjalainen maahanmuuttaja Daisey Maud Haglund oltuaan 50 päivää Hazzardin hoidettavana. Haglundin poika Ivar Haglund tuli myöhemmin tunnetuksi Ivar's-kalaravintolaketjun perustajana.[2]
Williamsonin siskokset ja rikosvyyhdin paljastuminen muokkaa
Hazzardin tunnetuimmaksi potilaiksi tulivat brittiläiset siskokset Claire ja Dorothea "Dora" Williamson, jotka olivat orvoiksi jääneitä upseerin tyttäriä. Molemmat kokivat kärsivänsä erilaisista lievistä terveysongelmista ja uskoivat vahvasti vailla tieteellistä pohjaa olleisiin hoitomuotoihin.[2] Siskoksia on luonnehdittu rikkaiksi hypokondrikoiksi.[1] He hakeutuivat Hazzardin hoitoihin nähtyään niistä mainoksen Brittiläisessä Kolumbiassa. Siskokset saapuivat Seattleen helmikuussa 1911. Heille ilmoitettiin, ettei hoitolaitos Olallassa ollut aivan valmis, joten Hazzard majoitti heidät asuntoon Seattlen Capitol Hillillä. Siskoksia alettiin ruokkia kahdella päivittäisellä tomaattiliemiannoksella. Heitä hoidettiin myös pitkillä suolentyhjennysoperaatioilla, joiden aikoina potilaat saattoivat pyörtyä.[2]
Kaksi kuukautta myöhemmin Williamsonin siskokset siirrettiin Hazzardin kotiin Olallaan. Molempien paino oli tähän aikaan väitetysti vain hieman yli 30 kilogrammaa.[2] Siskosten on sittemmin kuvailtu tulleen hoitojen seurauksena langanlaihoiksi ja sekaviksi.[1] Siskokset eivät olleet kertoneet läheisilleen olinpaikkaansa, koska nämä eivät hyväksyneet siskosten jo aiemmin suosimia epämääräisiä hoitoja. Heidän lapsuudenaikainen hoitajansa Margaret Conway sai kuitenkin Australiaan huolestuttavan sähkeen, jonka säikäyttämänä tämä matkusti laivalla Pohjois-Amerikkaan ottaakseen selvää tilanteesta. Hazzardin mies tapasi Conwayn Vancouverissa. Saavuttuaan hotelliin Conway sai kuulla Claire Williamsonin kuolleen. Hazzardin mukaan kuolema johtui tämän lapsena saamista lääkkeistä, jotka olivat kutistaneet hänen sisäelimensä ja aiheuttaneet kirroosiin. Dora Williamson painoi enää noin 23 kiloa eikä kyennyt kunnolla istumaan. Hän ei kuitenkaan halunnut poistua Olallasta. Kävi ilmi, että Hazzard sai Claire Williamsonin huomattavan perinnön ja oli saanut siskoksilta myös tuhansien dollarien verran arvoesineitä.[2]
Margaret Conway kutsui siskosten sukulaismiehen Oregonista paikalle. Sukulaismies maksoi Hazzardille lähes tuhat dollaria Dora Williamsonin luovuttamisesta. Myös Ison-Britannian varakonsuli Tacomassa puuttui asiaan. Kävi ilmi, että Hazzardilla oli yhteys useiden varakkaiden henkilöiden kuolemiin. Kuolleista monet olivat testamentanneet suuren osan omaisuudestaan Hazzardille. Toukokuussa 1911 kuoli Lewis E. Radar, joka oli omistanut maatilan, jolla hoitolaitos sijaitsi. Brittiläinen John "Ivan" Flux omisti kuollessaan vain 70 dollaria, vaikka oli tullut Yhdysvaltoihin ostaakseen karjatilan. Uusiseelantilainen Eugene Wakelin oli tehnyt itsemurhan ollessaan Hazzardin hoidossa, ja Hazzardista oli tullut hänen kuolinpesänsä hallinnoija. Vähintään reilun kymmenen henkilön katsottiin kuolleen Hazzardin hoitojen yhteydessä, vaikka huomattavasti korkeampiakin uhrilukuja on esitetty.[2] Joidenkin kerrottiin paenneen Hazzardin hoidosta kerjäämään ruokaa.[1]
Pidätys ja oikeudenkäynti muokkaa
15. elokuuta 1911 Kitsapin piirikunnan viranomaiset pidättivät Hazzardin epäiltynä Claire Williamsonin ensimmäisen asteen murhasta. Oikeudenkäynti aloitettiin tammikuussa 1912. Palvelijat ja sairaanhoitajat todistivat Williamsonin siskosten huutaneen kivusta hoitojensa aikana. Syyttäjät viittasivat Williamsonin omaisuuden siirtoon "taloudellisena näännyttämisenä". Hazzard puolustautui väittämällä kuolemien johtuneen muista syistä. Hän näki oikeudenkäynnin hyökkäyksenä naispuolista menestyjää kohtaan ja osana koululääketieteen sekä luontaishoitojen välistä kiistaa. Muut vaihtoehtohoitajat tukivat Hazzardin näkökulmia ja puolustivat häntä myös oikeudenkäynnissä.[2]
Hazzard tuomittiin taposta pakkotyöhön rangaistuslaitokseen Walla Wallan kaupunkiin. Hän vietti siellä vain kaksi vuotta ja paastosi vankeusaikanaan todistellakseen hoitomuotojensa toimivuutta. Tämän jälkeen hän muutti Uuteen-Seelantiin tukijoidensa piiriin.[2] Hazzardin puoliso muutti maasta hänen kanssaan. Hazzard tarjosi myös Uudessa-Seelannissa hoitojaan ja kirjoitti uuden kirjan ansaiten huomattavasti.[1]
Paluu Olallaan ja viimeiset vaiheet muokkaa
Vuonna 1920 Hazzard palasi Olallaan pyrkimyksenään rakentaa unelmiensa hoitola. "Terveyskouluksi" nimetty[1] hoitola paloi maan tasalle vuonna 1935. Kolme vuotta myöhemmin Hazzard sairastui ja aloitti paastoamisen. Se ei kuitenkaan parantanut hänen tilaansa vaan hän kuoli hieman myöhemmin.[2]
Myöhempi käsittely muokkaa
True crime -kirjailija Gregg Olsen julkaisi Hazzardista kirjan Starvation Heights.[2]