Liikennemajakka oli Suomessa 1920-luvun loppupuolella käyttöön tullut liikenteenohjauslaite. Sen tehtävänä on ohjata kääntyvä liikenne siirtymään toiselle kaistalle riittävän ajoissa, jotta liikenne suoraan mentäessä tai käännyttäessä olisi sujuvampaa. Majakka osoittaa neljään eri suuntaan ja öisin se on valaistu.[1] Ensimmäiset liikennemajakat tulivat Helsinkiin vuoden 1926 autonäyttelyyn, jonne A.B. Gasaccumulator (nyk. AGA Oy) oli toimittanut kaksi laitetta Maneesin eteen sekä Fabianinkadun ja Etelä-Esplanadin risteykseen. Nämä oli tarkoitus sijoittaa myöhemmin Hakasalmenkadun päähän Rautatientorin kulmaukseen ja toinen kokeiluja varten eri paikkoihin Erottajalle.[2] Arkadiankadun ja Läntisen Viertotien kulmaan sijoitettu majakka osoittautui niin tarkoituksenmukaiseksi, että kaupunginvaltuuston liikennekomitea päätti ostaa sen Helsingille.[3]

Liikennemajakka Lasipalatsin lähettyvillä Heikinkadulla 1936.
Liikennemajakka Fabianinkadun ja Etelä-Esplanadin risteyksessä 1926.

Liikennemajakka oli ainakin vuonna 1937 Tampereella Hämeenkadun ja Rautatienkadun risteyksessä.[4] Maailman pohjoisimman liikennemajakan sanottiin olevan vuonna 1938 Kemissä.[5] Ulkomailla yleistyneistä liikennevaloista puhuttiin vielä 1930-luvulla yleisesti liikennemajakoina.[6]

Lähteet muokkaa

  1. Uusi liikennemajakka Lasipalatsin edustalla. Ilta-Sanomat. 29.4.1936. Viitattu 2.6.2022.
  2. Liikennemajakat kaduillamme. Uusi Suomi. 3.3.1926. Viitattu 2.6.2022.
  3. Pikku-Uutisia Uusi Suomi. 7.3.1926. Viitattu 2.6.2022.
  4. Useita yhteenajoja eilen Tampereella. Aamulehti. 21.7.1937. Viitattu 2.6.2022.
  5. Kallu: Tällä Kerralla Pohjolan Sanomat. 6.1.1938. Viitattu 2.6.2022.
  6. Naimisiin poliisin avustuksella Kultasydän. 1.11.1938. Viitattu 2.6.2022.