Liikennekilpikonna

Liikennekilpikonna (myös kilpikonna) oli 1920-1930 -lukujen taitteessa käytössä ollut, matala, reiällisellä kuvulla varustettu, sisältä valaistu liikenteenohjauslaite, jonka ympäri autojen oli kierrettävä. Kyseessä oli eräänlainen kiertoliittymän edeltäjä. Ne oli tehty raudasta ja lasista, jotta laitteet eivät vahingoittuisi raskaankaan ajoneuvon ajaessa niiden yli. Vuonna 1927 Helsingin liikenteen järjestelykomitea ehdotti kolmen liikennekilpikonnan hankkimista. Näistä yksi oli tarkoitus sijoittaa Alensanterinkadun ja Hakasalmenkadun kulmaukseen sekä kaksi Aleksanterinkadulle Mikonkadun risteyksen molemmin puolin.

Liikennekilpikonna kesken asennuksen Helsingissä.

Ainoa jäljellä oleva liikennekilpikonna Annankadun ja Simonkadun risteyksessä syksyllä 1934.

Vuonna 1928 Helsinki hankki kokeeksi Saksasta kaksi valaistua liikenteenjakajaa eli liikennekilpikonnaa, jotka sijoitettiin Pohjoisen Makasiininkadun ja Fabianinkadun kulmaan sekä Simonkadun ja Annankadun kulmaan. Myös Jyväskylä hankki liikennekilpikonnia liikenteenohjausta varten ainakin Asemakadun ja Kauppakadun kulmaukseen, Vainönkadun ja Kauppakadun kulmaukseen, sekä Kauppakadun ja Puistokadun kulmaukseen. Myös Lahden poliisilaitos esitti vuotta myöhemmin liikennekilpikonnan hankkimista Vesijärvenkadun ja Aleksanterinkadun kulmaukseen.Hämeenlinnassa oli kilpikonna ainakin vuonna 1931 Poltinaholla.

Liikennekilpikonnat eivät olleet pitkäaikainen kokeilu, koska niiden kanssa oli ongelmia suomalaisen sään kanssa. Lumen sulaessa sulamisvedet menivät kilpikonnan sisään ja jäätyessään rikkoivat sähkölaitteiston. Jyväskylässä kilpikonnista luovuttiin vuoteen 1932 mennessä siten, että vain Kauppakadun ja Puistokadun kulmassa ollut konna jäi vielä paikalleen. Ulkomailta saatujen kokemusten mukaan liikennekilpikonnat vetivät liikaa puoleensa ajajan huomiota ja hidastuttivat liikennettä. Tampereelle liikennekilpikonnia ei suunniteltu hankittavaksi, koska arveltiin että lumi peittäisi ne kokonaan ja nämä aiheuttaisivat tällä tavoin lähinnä onnettomuuksia. Reilu kymmenen vuotta ensimmäisten konnien asentamisen jälkeen näitä pidettiin jo vanhanaikaisena liikenteenohjausratkaisuna.