Liesi
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Liesi on tasolla (levyllä) keittämiseen ja paistamiseen tarkoitettu rakennelma tai kodinkone, johon on yleensä lisätty myös uuni ruuan paistamista varten. Lämmitys tapahtuu tavallisimmin sähköllä, joskus kaupunkikaasulla, nestekaasulla tai puilla. Puulämmitteisestä liedestä, jonka keittoalustana on valurautalevy, käytetään yleisesti nimitystä hella.
1980-luvulta lähtien kotitalouskeittiöihinkin on valmistettu myös erillisiä uuneja ja liesitasoja. Erillisuuni voidaan sijoittaa ergonomisemmin, ja laitteiden integroiminen eli upottaminen keittiökalusteisiin helpottaa puhtaanapitoa.
Puuliesi
muokkaaYleensä valurautainen tai muurattu savuhormiin kytketty liesi, jossa tulipesän kattona ovat valurautaiset kuumenevat levyt. Puulämmitteisyyden ansiosta levyihin saadaan tarvittaessa suuri lämpöteho. Puulieteen on usein liitetty uuni, joka on joko paistinuuni tai leivinuuni riippuen lämmitystavasta. Leivinuuni lämpiää uunin sisällä poltetuilla puilla ja paistinuuni saa kaiken lämpönsä hellan tulipesässä poltetuista puista. Kokonaan metallirakenteisissa uuneissa uuni on yleensä juuri paistinuuni ja muuratuissa hellaleivinuuneissa uuni on yleensä sisältä lämmitettävä. Sisältä lämmitettävään uuniin saadaan kovempi lämpö ja hellalla voidaan ylläpitää lämpöä. Suomessa puuliesien keittolevyille on vakioitu kokoja keittolevyn halkaisijan mukaan.
Keittolevy | ||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|
levy | ⌀ (mm) | |||||||
keittolevy | 207 | |||||||
keittolevy-2 | 263 | |||||||
keittolevy-3 | 325 | |||||||
keittolevy-4 | 393 | |||||||
keittolevy-5 | 295 | |||||||
keittolevy-6 | 360 |
Sähkötoimiset liedet
muokkaaSähköliesi
muokkaaPyörein valurautaisin levyin varustettu liesi on yksinkertaisin ja vanhin sähköllä toimivista liesityypeistä. Valurautaiset levyt kuumennetaan sähkövastusten avulla ja lämpö johtuu kuumista levyistä keittoastioihin.[2] Levyjä on yhdestä neljään kappaletta lieden koon mukaan. Keittoastioiden pohjan ja keittolevyn pinnan on oltava tasaiset, jotta liesi toimisi hyvin. Energiansäästön suhteen tämä liesityyppi on huono, koska energiaa tarvitaan myös lieden raskaiden levyjen lämmittämiseen. Samasta syystä liesi reagoi hitaasti tehonvaihteluihin. Valurautaisin levyin varustettu sähköliesi on tällä hetkellämilloin? yleisin liesityyppi Suomessa.
Keraaminen liesi
muokkaaSähkötoimisen lieden erityistyyppi, jossa valurautaiset levyt on korvattu lieden yläosan peittävällä keraamisella tasolla. Tasossa on useita merkittyjä kohtia, joiden alla on sähkövastukset, periaatteessa samantapaiset kuin valurautalevyjen sisällä. Keraaminen liesi reagoi nopeammin tehonvaihteluihin, koska vastuksen ei tarvitse lämmittää paksua valurautalevyä. Keraaminen liesi on helpompi pitää puhtaana ja se kuluttaa hieman vähemmän energiaa kuin tavanomainen sähköliesi.[2] Astioiden lämpeneminen perustuu lähinnä lämpösäteilyyn, joten astian pohjan tulisi olla mieluiten mattamusta, jotta se absorboisi (imisi) lämpösäteilyä mahdollisimman tehokkaasti. Kiiltävä teräskattila tai vaalea alumiinipohja heijastaa osan lämmöstä pois, joten se ei lämpene yhtä tehokkaasti. Erotuksena valurautalevyyn astian pohjan epätasaisuus haittaa tuskin lainkaanlähde?.
Induktioliesi
muokkaaInduktiolevy on nopeampi, kuluttaa vähemmän energiaa ja reagoi tehon säätöön nopeammin ja herkemmin kuin perinteinen keittolevy. Sen toiminta perustuu induktiiviseen lämpenemiseen.[2]
Induktioliedellä voidaan kuumentaa vain astioita, joiden pohjassa on magnetoituvaa, ferromagneettista materiaalia. Astian käyttökelpoisuuden voi varmistaa yksinkertaisesti magneetilla: jos magneetti pysyy astian pohjassa, niin astia sopii induktioliedelle. Levyllä ei voida käyttää esimerkiksi lasisia, alumiinisia tai vanhempia, ruostumattomasta teräksestä valmistettuja astioita.
Induktioliedessä ei ole keittolevyjä vaan siihen on merkitty astioiden paikat samaan tapaan kuin keraamisissa liesitasoissa. Merkittyjen kohtien alla on työkela.
Koska kuumennus kohdistuu suoraan kattilan pohjaan, liesitaso ei mainittavasti lämpene ja siten lika ei pala siihen kiinni kuten muihin liesiin. Induktioliesi ei myöskään lämpene lainkaan, jos keittoastia ei ole liedellä. Tämä vähentää tulipalon tai onnettomuuden riskiä, jos liesi unohtuu päälle. Induktiopohjalla varustettuja astioita voidaan käyttää myös perinteisillä liesillä. Nykyisin monet hyvälaatuiset, aivan tavalliset keittoastiat ovat yhteensopivia myös induktioliesien kanssa. Jotkin induktioliedet mahdollistavat muidenkin kuin pyöreäpohjaisten astioiden käyttämisen.
Ainakin vuodesta 2010 myös retkeilykäyttöön tai lisäkeittimeksi tarkoitettuja yhden astian induktiokeittolevyjä on saatavana edulliseen hintaan.lähde?
Induktioliesissäkin uuni toimii yleensä sähkövastuksilla kuten perinteisissä liesissä.
Kaasuliesi
muokkaaKaasuliedessä ei ole levyjä, vaan kaasupolttimia, joiden ympärillä on teline ruuanvalmistusastioita varten. Kaasuliesi voi toimia maakaasulla tai nestekaasulla. Liekki tuo keittoastiaan nopeasti suuren lämpötehon, ja tehon säätö on nopeaa. Kaasuliesiä käytetään usein ravintoloissa.
Historiallisia liesityyppejä
muokkaaAlun perin liedeksi on sanottu kivettyä tulisijaa, jossa on valmistettu ruokaa. Tällainen on esimerkiksi saamelaiskodassa tai perinteisessä keitto- tai saunankodassa. Liesi on myös kolmesta tai useammasta kivestä ulos tehty tulisija, jolle asetetaan patalähde?. Liedeksi sanotaan myös vanhanaikaisen leivinuunin suun edessä olevaa kaukaloa, jossa keitettiin uunista vedetyillä, hehkuvilla hiilillä. 1900-luvun alussa alkoi levitä rakennustapa, jossa leivinuunin edessä oleva avoin liesi katettiin valurautalevyllä. Tällaista liettä ryhdyttiin yleisesti sanomaan hellaksi ja karjalaisten keskuudessa liitaksi.
Katso myös
muokkaaLähteet
muokkaa- ↑ Puuilo, Lahti, 20180501
- ↑ a b c L. Kuurne: Lieden turvallinen käyttö, s. 8-11. (Liesityypit) Helsinki: Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö SPEK, 2022. Virhe: Virheellinen ISBN-tunniste Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 31.3.2024).