Liegnitzin taistelu

Liegnitzin taistelu käytiin mongolien ja liittoutuneiden eurooppalaisten välillä 9. huhtikuuta 1241. Taistelu oli osa mongolien harhautusliikettä, jonka tehtävänä oli viedä huomio sotaretken pääkohteesta Unkarista. Taistelussa Sleesian herttuan Henrik II:n johtamat liittoutuneet eurooppalaiset joukot kärsivät tappion mongolien sivujoukolle. Taistelua seurasi muutamaa päivää myöhemmin Muhin taistelu mongolien pääjoukon hyökätessä Unkariin.

Liegnitzin taistelu
Liegnitzin taistelu piirroksessa vuodelta 1353.
Liegnitzin taistelu piirroksessa vuodelta 1353.
Päivämäärä:

9. huhtikuuta 1241

Paikka:

nykyinen Legnica, Puola

Lopputulos:

Mongolien voitto Puolassa ja Unkarissa, mutta myöhempi vetäytyminen.

Osapuolet

Mongolien vastainen liittouma:
Puolalaiset ruhtinaat
Saksalainen ritarikunta
Temppeliherrain ritarikunta
Johanniittain ritarikunta

Mongolivaltakunta

Komentajat

Henrik II

Baidar
Kadan

Vahvuudet

20 000

30 000

Tappiot

Tuhansia kaatuneita

Ei tunneta

Voittamistaan taisteluista huolimatta mongolit eivät kuitenkaan jääneet Eurooppaan vaan vetäytyivät takaisin Mongoliaan sisäisistä valtataisteluista johtuen sekä Ögödei-kaanin kuoleman vuoksi. Mongolit eivät enää myöhemmin edenneet pidemmälle Eurooppaan.

Tausta muokkaa

Eurooppalaiset saivat tietää mongoleista komentaja Sübedein johtaessa sotaretkeä Venäjälle. Kiovan Rus tuhoutui mongolien käsissä vuonna 1240. Vuonna 1241 mongolit ottivat hyökkäyksensä kohteeksi Unkarin, jonka kuningas Bela IV oli antanut turvapaikan mongolien tieltä paenneille kumaaneille. Mongolivaltakunnalla oli tehokas vakoilijaverkosto ja he olivat todennäköisesti perillä Euroopan hajaannuksesta, jonka aiheutti keisari Fredrik II:n ja paavin välinen selkkaus. Kuitenkin tästä selkkauksesta huolimatta Euroopan hallitsijat olivat osanneet odottaa mongolien hyökkäystä ja olivat varautuneet siihen. Bela IV, Böömin kuningas Venceslaus I, Sleesian Henrik II Hurskas ja kolme muuta Puolassa sen hajoamisen jälkeen valtaan noussutta ruhtinasta sekä joukko vähäisempiä vaikuttajia olivat muodostaneet keskenään mongolien vastaisen liittokunnan.[1]

Puolalaisista ruhtinaista merkittävin Henrik II johti liittouman noin 20 000:n miehen armeijaa, johon kuului puolalaisruhtinaiden pakkovärvättyjä, temppeliherroja, johanniittoja, Saksalaisen ritarikunnan varustama huomattava joukko ja joitakin vapaaehtoisia, kuten Sleesian baijerilaisia kullankaivajia. Koottu armeija kokoontui Liegnitzin eli nykyiseen Legnicaan Puolassa odottamaan vahvistuksia Venceslausilta. Sübedei johti 150 000:n mongolin armeijaa, jonka pääasiallinen kohde oli kuitenkin Unkari. Armeijan pääjoukko eteni Unkariin, ja Puolaan lähetettiin 30 000;n sotilaan joukko kahdessa osastossa johtajinaan Baidar ja Kadan.[1]

Taistelu muokkaa

 
Liegnitzin taistelu Matthäus Merianin maalauksessa vuodelta 1630.

Baidar tuhosi Krakovan varuskunnan, eteni tämän jälkeen kohti Breslauta ja yhdistyi Kadanin johtaman osaston kanssa. Mongolien saapuessa Liegnitziin Venceslaus oli vain päivämatkan päässä, jolloin Sleesian Henrik II:n joukkojen määrä olisi noussut noin viiteen tuhanteen. Henrik ei kuitenkaan ollut tästä tietoinen ja päätti ryhtyä taisteluun ennen vahvistusten saapumista. Henrik jakoi armeijansa ilmeisesti neljään osastoon, joista ensimmäisessä olivat baijerilaiset kullankaivajat ja muut talonpojat, toisessa Suur-Puolan joukot, kolmannessa Oppelnin ja Saksalaisen ritarikunnan joukot ja neljännessä Henrikin omat sleesialaiset joukot ja palkkasoturit.[1]

 
Mongolit kantavat keihäänkärjessä Sleesian Henrik II Hurskaan irtileikattua päätä Liegnitzin kaupungin muurien edessä, Hedwig Codex, n. vuodelta 1353

Kuvaukset itse taistelusta 9. huhtikuuta 1241 ovat sekavia. Mongolit tekivät ilmeisesti yllätyshyökkäyksen vetäen vastustajansa väijytykseen. Mongolien suosima taktiikka oli teeskennellä pakoa, jota seuraava vihollinen piiritettiin. Henrik lähettikin mongolien perään ratsuväkensä luulleen ilmeisesti vastassaan olevan suhteellisen pienen armeijan. Tällöin esiin tulivat kuitenkin mongolien sivustat, jotka eristivät ratsuväen Henrikin muista joukoista. Taistelukuvausten mukaan mongolit käyttivät vihollistensa hämäämiseen myös savua, joka saattaa viitata mongoleille tutun ruudin käyttöön. Suurin osa mongolien vastaisen liittouman armeijasta sai surmansa.[1]

Surmansa sai myös Henrik II Hurskas ja Määrin Bolesław Dypoldowic.[2] Kuolleet laskeakseen mongolit leikkasivat ruumiilta korvat ja Liegnitzin taistelun jälkeen heidän sanotaan vieneen mukanaan yhdeksän säkillistä irtokorvia.[1]

Seuraukset muokkaa

Mongolien hyökkäys Puolaan oli onnistunut harhautusliike, joka veti liittouman huomion mongolien pääasiallisesta kohteesta Unkarista.[1] Käytyään joitakin kahakoita Wenceslasin joukkojen kanssa mongolit siirtyivät Määrin kautta Unkariin, jossa he yhdistyivät pääjoukon kanssa.[2]

Unkarissa Sübedein johtamat mongolit murskasivat unkarilaiset 11. huhtikuuta 1241 Muhin taistelussa. Euroopassa pelättiin jo pahinta, mutta voittojensa jälkeen mongolit lähtivät monien ihmetykseksi takaisin Mongoliaan. Ögödei-kaani oli kuollut samana vuonna, ja Karakorumissa käytiin vallanperimystaistelua. Myös muut syyt kuten edessä oleva vuoristoinen maasto ja runsaat tasangon pehmittäneet sateet vaikuttivat mongolien vetäytymiseen. He olivat kärsineet tappioita kahdessa taistelussa, valtavalle hevosjoukolle oli vaikea saada rehua ja he kokivat jo rankaisseensa Unkarin kuningasta riittävästi. Heillä oli kuitenkin ollut suunnitelmia Italian ja Saksan ruhtinaskuntien varalle. Mongolit eivät luopuneet Etelä-Venäjän alueen hallinnasta Kultaisen ordan avulla, mutta he eivät enää myöhemmin edenneet pidemmälle Länsi-Eurooppaan vaan keskittyivät valloittamaan Kiinaa ja Lähi-itää. Sittemmin mongoleja ei nähtykään Euroopassa enää pelkkänä uhkana, vaan myös esimerkiksi mahdollisina liittolaisina muslimeja vastaan.[1]

Lähteet muokkaa

  1. a b c d e f g Jeremy Black: Maailman suurimmat taistelut, s. 65-68. Suomentanut Jukka Nyman. Otava, 2005. ISBN 951-1-20693-1.
  2. a b Christopher P. Atwood: Encyclopedia of Mongolia and the Mongol Empire, s. 333. Facts On File, 2004. ISBN 0-8160-4671-9. (englanniksi)