Libyan punta (arab. جنيه ليبي‎, junayh lībī) oli Libyan rahayksikkö vuosina 1952–1971 ennen Libyan dinaarin käyttöön ottoa. Se jakautui sataan piasteriin ja tuhanteen millièmiin.[1]

Ensimmäisen sarjan punnan seteli.
Sadan millièmin kolikko vuodelta 1965.

Libyan itsenäistyessä vuonna 1951 maassa oli käytössä kolme rahayksikköä. Tripolitaniassa käytettiin brittiläisen sotilashallinnon liiraa, Kyrenaikassa Egyptin puntaa ja Fezzanissa Algerian frangia. Oma raha otettiin käyttöön maaliskuussa 1952. Yksi Libyan punta vaihdettiin 480 liiraan, 97,5 Egyptin puntaan tai 980 frangiin.[1]

Libyan punnan laski liikkeelle Lontoossa kokoontunut Libyan valuuttalautakunta, johon kuuluivat myös Britannian, Ranskan, Italian ja Egyptin edustajat. Libyan kansallispankki -niminen keskuspankki perustettiin vuonna 1956.[1]

Libya kuului punta-alueeseen. Sen rahayksikkö vastasi yhtä Englannin puntaa ja sen kulta-arvo oli 2,48828 grammaa. Englannin punnan devalvoinnin yhteydessä vuonna 1967 sen arvoksi tuli 0,857143 Libyan puntaa. Libyan dinaari otettiin käyttöön syyskuussa 1971, ja punnat vaihdettiin dinaareiksi suhteessa yksi yhteen.[1]

Kuningas Idrisin kuvalla varustettu ensimmäinen sarja vuodelta 1952 käsitti ¼, ½, 1, 5 ja 10 punnan setelit. Vuosina 1958–1959 julkaistiin kuvaton ½, 1, 5 ja 10 punnan sarja ja 1960-luvulla samanlainen sarja, joka käsitti myös ¼ punnan setelin. Samat arvot julkaistiin myöhemmin pienennetyssä koossa.[2][3] Kolikkojen arvot olivat 1, 2, 5, 10, 20, 50 ja 100 millièmiä sekä 1 ja 2 piasteria[4].

Lähteet muokkaa

  1. a b c d Valjuty stran mira: spravotšnik. 5-je izdanije, s. 155–156. Moskva: Finansy i statistika, 1987.
  2. Standard Catalog of World Paper Money. General Issues. 1368–1960. 12th edition, s. 811–812. Iola: Krause Publications, 2008. ISBN 978-0-89689-730-4.
  3. Standard Catalog of World Paper Money. Modern Issues. 1961–Present. 20th edition, s. 619–620. Iola: Krause Publications, 2014. ISBN 978-1-4402-4037-9.
  4. 2010 Standard Catalog of World Coins 1901–2000, s. 1377. Iola: Krause Publications, 2009. ISBN 978-0-89689-814-1.