Libyan Arab Airlinesin lento 1103

Libyan Arab Airlinesin lento 1103 oli Libyan Arab Airlinesin Libyan sisäinen reittilento Bengasista Tripoliin. Lennolla 22. joulukuuta 1992 käytetty Boeing 727-2L5 törmäsi Tripolia lähestyessään Libyan ilmavoimien Mikojan-Gurevitš MiG-23UB -hävittäjään. Lennolla 1103 oli 147 matkustajaa ja kymmenen miehistön jäsentä, ja kaikki koneessa olleet menehtyivät onnettomuudessa. Hävittäjän kaksihenkinen miehistö pelastautui heittoistuimilla ja selvisi.[1] Se on Libyan historian tuhoisin lento-onnettomuus.[2]

Libyan Arab Airlinesin lento 1103
Päivämäärä 22. joulukuuta 1992
Onnettomuustyyppi yhteentörmäys
Tapahtumapaikka Tripoli, Libya
Ensimmäinen lentokone
Onnettomuuskone Lontoossa vuonna 1978.
Onnettomuuskone Lontoossa vuonna 1978.
Konetyyppi Boeing 727-2L5
Lentoyhtiö Libyan Arab Airlines
Rekisteritunnus 5A-DIA
Lähtöpaikka Beninan kansainvälinen lentoasema, Bengasi, Libya
Määränpää Tripolin kansainvälinen lentoasema, Tripoli, Libya
Matkustajia 147
Miehistö 10
Kuolleita 157
Eloonjääneitä 0
Toinen lentokone
Libyan ilmavoimien MiG-23.
Libyan ilmavoimien MiG-23.
Konetyyppi Mikojan-Gurevitš MiG-23UB
Lentoyhtiö Libyan ilmavoimat
Miehistö 2
Kuolleita 0
Eloonjääneitä 2

On epäilty, että kyseessä ei todellisuudessa ollut törmäys, vaan Muammar Gaddafin hallinnon järjestämä pommi-isku tai alasampuminen.[3][4]

TapahtumatMuokkaa

Lento 1103 lähestyi Tripolia, kun lennonjohto pyysi sitä lentämään odotuskuviota Papa Echo -radiomajakan luona lähellä lentokenttää, 3 000 jalan korkeudessa. Kello 8.05 miehistölle kerrottiin odotuksen jatkuvan vielä kolme minuuttia, jotta juuri lentoon lähtenyt MiG-23UB voisi ohittaa koneen. MiG-23 nousi ylöspäin kääntyen samalla vasemmalle ja suuntasi kohti Papa Echo -majakkaa. Noin 3 000 jalan korkeuteen päästyään MiG-23 osui lennon 1103 sivuvakaimeen, jolloin koneen pyrstö irtosi. Lento 1103 joutui hallitsemattomaan syöksyyn. MiG-23:n molemmat lentäjät pelastautuivat heittoistuimella.[1] Onnettomuudesta syytettiin hävittäjässä olleita lentäjää ja kouluttajaa, ja he saivat vuosien vankeustuomion.[3]

SeurauksetMuokkaa

Onnettomuuden jälkeen Libyan siviili-ilmailuviranomaisen edustaja kertoi lehdistölle, ettei hänellä ollut lupaa kertoa onnettomuudesta mitään, ei edes osallisena olleen matkustajakoneen tyyppiä.[5] Uhrit haudattiin joukkohautaan Tripolin ulkopuolelle. Ulkomaalaisten uhrien ruumiita ei palautettu kotimaihinsa, eikä heidän läheisiään päästetty aluksi vierailemaan hautapaikalla.[6]

MiG-23-koneessa ollut kouluttaja Abdel Majid Tayari, joka joutui onnettomuudeen jälkeen vankilaan, kertoi Muammar Gaddafin kuoleman jälkeen, että koneet eivät törmänneet. Sen sijaan hän kertoi matkustajakoneen räjähtäneen itsekseen, ja joko koneen kappaleiden tai paineaallon pudottaneen liian lähellä olleen MiG-23:n.[3] Libyaa syytettiin onnettomuuden aikaan osallisuudesta Lockerbien pommi-iskuun, ja onkin epäilty, että Gaddafi halusi koneen räjähtävän Välimeren yllä, jotta voisi syyttää Yhdysvaltain laivastoa kostoiskusta. Kun koneeseen asetettu pommi ei räjähtänyt, Gaddafi määräsi koneen ammuttavaksi alas.[4]

Toisen teorian mukaan Gaddafin hallinto halusi onnettomuuden järjestämällä näyttää länsivalloille, miten näiden asettamat pakotteet haittasivat matkustajakoneiden huoltoa ja aiheuttivat siten siviiliuhreja.[7] Gaddafin alaisuudessa diplomaattina toiminut, sittemmin länsivaltoihin loikannut Ali Aujali kertoi, että Gaddafi halusi onnettomuuden lavastamalla osoittaa tavallisen kansan kärsivän ”länsimaisen terrorismin” vaikutuksista.[8]

Libyan hallitus on luvannut tutkia tapahtumat uudelleen.[4]

MuistaminenMuokkaa

Ensimmäinen muistotilaisuus onnettomuuden uhreille järjestettiin lähellä Tripolia vuonna 2011, 19 vuotta onnettomuuden jälkeen.[9] Vuoden 2012 muistotilaisuuteen osallistunut Libyan kansalliskokouksen puheenjohtaja Mohammed Megaryef kertoi, että viranomaisilla on mahdollisuus selvittää totuus tapahtumista.[10]

LähteetMuokkaa

  1. a b Accident description Aviation Safety Network. Viitattu 20.6.2018. (englanniksi)
  2. ASN Aviation Safety Database – Libya Aviation Safety Network. Viitattu 21.6.2018. (englanniksi)
  3. a b c Weldon, Victoria: 'No mid-air collision' in 1992 Libya air disaster 5.1.2013. The Herald. Viitattu 20.6.2018. (englanniksi)
  4. a b c Campbell, Glenn: Calls to re-open Libya plane 'crash' investigation 4.1.2013. BBC. Viitattu 20.6.2018. (englanniksi)
  5. Libyan jet crashes, killing 158, apparently after mid-air collision 22.12.1992. UPI. Viitattu 21.6.2018. (englanniksi)
  6. El Shammaa, Dina: Victim's wife wants Gaddafi tried for role in 1992 aircraft collision 18.7.2011. Abu Dhabi: Gulf News. Viitattu 21.6.2018. (englanniksi)
  7. Sharqieh, Ibrahim: Reconstructing Libya: Stability Through National Reconciliation (PDF) (s. 10) Joulukuu 2013. Brookings Doha Center. Viitattu 21.6.2018. (englanniksi)
  8. Olgiati, Christopher: Libya: Muammar Gaddafi's secrets finally revealed 3.2.2014. BBC. Viitattu 21.6.2018. (englanniksi)
  9. Borland, Ben: Tests could reveal Gaddafi bomb plot 22.7.2012. The Daily Express. Viitattu 21.6.2018. (englanniksi)
  10. Soguel, Domimique: 20 years on, families want truth of 'Libyan Lockerbie' 23.12.2012. Tripoli: Morocco World News. Viitattu 21.6.2018. (englanniksi)