Avaa päävalikko

Muammar Gaddafi (arab. معمر القذافي‎, Mu‘ammar al-Qadhāfī; 7. kesäkuuta 1942 Sirt20. lokakuuta 2011 Sirt[1]), koko nimeltään Muammar bin Mohammad bin Abdussalam bi Humayd bin Abu Manyar bin Humayd bin Nayil al Fuhsi Gaddafi, oli Libyan johtaja 19692011. Hänellä ei ollut virallista virkaa tai asemaa, mutta häntä kunnioitettiin vallankumouksen veljellisenä johtajana ja ohjaajana virallisissa valtion tiedotuksissa. Gaddafi nousi 2009 Afrikan unionin puheenjohtajaksi.[2] Helmikuun puolessa välissä 2011 alkoivat Libyassa mielenosoitukset, jotka johtivat sisällissotaan Gaddafia vastaan. Elokuun loppupuolella Gaddafi syrjäytettiin[3] kapinallisten valloitettua maan pääkaupungin Tripolin ja Gaddafin hallintokorttelin.

Muammar Gaddafi
معمر القذافي
Muammar al-Gaddafi at the AU summit.jpg
Libyan vallankumouksen johtaja
Libyan kansankomitean pääsihteeri
Edeltäjä Idris I (kuningas)
Seuraaja (Libyan kansankongressin pääsihteeri)
Libyan kansankongressin pääsihteeri
Edeltäjä (Libyan kansankomitean pääsihteeri)
Seuraaja Abd al-Ati al-Ubayyidi
Libyan pääministeri
Edeltäjä Mahmud Sulayman al-Maghribi
Seuraaja Abdessalam Jalloud
Afrikan unionin puheenjohtaja
Edeltäjä Jakaya Kikwete
Seuraaja Bingu wa Mutharika
Tiedot
Syntynyt 7. kesäkuuta 1942
Italian lippu 1861–1946 Sirte, Italian Libya
Kuollut 20. lokakuuta 2011 (69 vuotta)
Libyan lippu Sirte, Libya
Puolue Sosialistinen arabiunioni puolue
Puoliso (1) Fatiha al-Nuri (aviol. 1969, ero 1970)
(2) Safia el-Brasai (aviol. 19712011)
Ammatti sotilas
Uskonto sunnalaisuus
Arvonimet eversti
Allekirjoitus
Allekirjoitus
Sotilaspalvelus
Palvelusmaa(t) Libyan lippu Libyan kuningaskunta (1961–1969)
Libyan lippu Libyan arabitasavalta (1969–1977)
Libyan lippu Libyan arabijamahiriya (1977–2011)
Palveluvuodet 1961–2011
Sotilasarvo eversti
Komennot Libyan armeija
Libyan asevoimat
Taistelut ja sodat Libyan–Egyptin sota
Tšadin–Libyan konflikti
Ugandan–Tansanian sota
Libyan sisällissota
Kunniamerkit Order of the Yugoslav Star
Order of Good Hope

Väliaikaishallinto kertoi 20. lokakuuta saaneensa Gaddafin kiinni Sirtessä ja hänen kuolleen kiinniottotilanteessa saamaansa päähän kohdistuneeseen laukaukseen.[4][1]

Sisällysluettelo

NuoruusMuokkaa

Muammar Gaddafi syntyi paimentolaisen beduiiniperheen[5] nuorimpana lapsena lähellä Sirteä 7. kesäkuuta 1942 Italian Libyassa. Hän sai perinteisen uskonnollisen islamilaisen kasvatuksen ja kävi koulua Sabhassa. Jo teini-iässä Gaddafi alkoi suunnitella Libyan monarkian kaatamista ja vallankaappausta. Hänen suuri esikuvansa oli arabinationalismin keulakuvana tunnettu Egyptin presidentti Gamal Abdel Nasser. Vuonna 1961 Gaddafi karkotettiin Sabhasta poliittisten aatteidensa takia.

Gaddafi onnistui pääsemään Tripolissa sijaitsevaan Libyan yliopistoon, jossa opiskeli oikeustiedettä ja sai hyviä arvosanoja. Vuonna 1963 hän meni opiskelemaan sotilasakatemiaan Bengasiin, jossa valmistuneena hänet 1965 lähetettiin jatkamaan sotilaskoulutustaan Britanniaan British Army Staff Collegeen. Hän palasi Libyaan 1966 ja liittyi viestijoukkoihin.[6] Gaddafi opiskeli myös Jugoslaviassa maan ilmailuakatemiassa, mistä periytyvät Libyan hyvät suhteet Balkanille.[7]

ValtaannousuMuokkaa

1. syyskuuta 1969 pieni joukkio Gaddafin johtamia upseereja suoritti vallankaappauksen Turkissa hoidossa ollutta kuningas Idris I:stä vastaan. Idris luopui kruunusta, jolloin hänen seuraajakseen tuli kruununprinssi Sayyid Hasan ar-Rida al-Mahdi as-Sanussi. Kuningas Sayyid Hasan ar-Rida al-Mahdi as-Sanussin valtakausi kesti kuitenkin vain vuorokauden, sillä jo seuraavana päivänä Gaddafi julisti Libyan tasavallaksi ja asetti uuden kuninkaan kotiarestiin.

Useimmista sotilasdiktaattoreista poiketen Gaddafi ei ottanut vallankaappauksen jälkeen itselleen suurellista sotilasarvoa, vaan tyytyi symboliseen ylennykseen kapteenista everstiksi. Käytännössä hän oli kuitenkin armeijan ylipäällikkö.

VallassaMuokkaa

 
Gaddafi ja Nasser vuonna 1969.

Gaddafin hallinto perustui aatteellisen järjestelmään, jota hän itse kutsui ”islamilaiseksi sosialismiksi”. Se oli eräänlainen sekoitus arabinationalismia, hyvinvointivaltiota ja suoraa demokratiaalähde?. Aatteidensa pääkohdat Gaddafi kirjasi Vihreään kirjaan. Islamilaisessa sosialismissa pienet yritykset voivat harjoittaa markkinataloutta, mutta suuret olivat valtion hallinnassa. Hyvinvointi, vapaus ja koulutus olivat tärkeitälähde?. Alkoholijuomat ja uhkapeli olivat lailla kiellettyjä.

Muut eivät aina pitäneet Gaddafin hallintoa yhtä ideaalisena kuin hän itse, mikä johti väkivaltaisuuksiin. 1970- ja 1980-luvuilla Libya tuki avoimesti monia terroristijärjestöiksi luokiteltuja ryhmiä. Monien ryhmien ideologia oli kaukana Gaddafin omasta. Erityisen innokkaasti hän tuki Palestiinan vapautusjärjestöä. Tämän vuoksi suhteet Egyptiin katkesivat Egyptin solmiessa rauhan Israelin kanssa 1979. Suhteiden katkettua Egyptiin Libya lähestyi Neuvostoliittoa, vaikka maiden suhteet jäivätkin etäisiksi.

Sekä panarabialaisuuden että panislamilaisuuden innokkaana kannattajana Gaddafi yritti luoda kaikki maailman muslimimaat käsittävän yhteisön. Hän on myös yrittänyt muodostaa kaikista arabivaltioista yhtä suurta jättiläisvaltiota. Vuonna 1972 hän julisti Libyan, Egyptin ja Syyrian ”Arabitasavaltojen federaatioksi”, mutta lopulta suunnitelma jouduttiin hylkäämään maiden välisen kiistelyn seurauksena. Vuonna 1974 hän yritti yhdistää Libyan ja Tunisian, mutta tämäkin suunnitelma epäonnistui. Gaddafia kuitenkin pidetään nykyisin yhtenä merkittävimmistä arabinationalismin edustajista. Gaddafi pyrki myös Libyan vaikutusvallan lisäämiseen islamilaisissa valtiossa, sekä pyrki Afrikan maiden yhtenäisyyteen tuettuaan aiemmin hallitusten vastaisia kapinaliikkeitä Saharan eteläpuolisessa Afrikassa.

Politiikkansa vuoksi Gaddafi hämmensi maailmaa. 1980-luvun puolessavälissä häntä pidettiin lännessä laajalti kansainvälisen terrorismin tärkeimpänä rahoittajana. Libyan ja länsimaiden suhteet olivat kireimmillään Ronald Reaganin hallintokaudella. Yhdysvallat kielsi Libyan öljyn tuonnin maaliskuussa 1982. Vuonna 1984 poliisi Yvonne Fletcher ammuttiin Libyan edustajiston ulkopuolella Lontoossa Gaddafin vastaisen mielenosoituksen yhteydessä, mikä katkaisi diplomaattisuhteet Isoon-Britanniaan yli vuosikymmeneksi. Yhdysvallat hyökkäsi Libyan partioveneitä vastaan tammikuusta maaliskuuhun 1981 Sidran lahdella, jonka Libya oli julistanut aluevesikseen. Reagan nimitti Gaddafia "Lähi-idän hulluksi koiraksi."[8] 15. huhtikuuta 1986 Reagan määräsi suuren pommitusiskun, Operaatio El Dorado Canyon, Tripoliin ja Bengasiin syytettyään Libyaa pommi-iskusta La Belle -diskoon Länsi-Berliinissä 5. huhtikuuta. Libyassa kuoli 60, mukaan lukien Gaddafin nelivuotias tytär. Suuren osan 1990-lukua Libya oli kauppasaarrossa kieltäydyttyään luovuttamasta Lockerbien pommi-iskusta syytettyä kahta libyalaista.

1990-luvulla Neuvostoliittoa vastaan taistelleista, Afganistanissa palanneista mujahideeneistä koostunut Libyan islamilainen taisteluryhmä (LIFG) yritti murhata Gaddafin sinkoiskulla Sirtessa helmikuussa 1996. LIFG kiellettiin maailmanlaajuisesti 2001 johtuen sen yhteyksistä al-Qaidaan.[9]

1990-luvun puolesta välistä lähtien Gaddafi muutti radikaalisti politiikkaansa ja paransi suhteitaan moniin valtoihin, aluksi Lähi-idän maihin. Hänestä tuli vähitellen kunnioitettukin afrikkalaisjohtaja, jota muun muassa Nelson Mandela on ylistänyt. Hän oli aina esillä Afrikan maiden järjestöissä ja lahjoitti suuria summia humanitaarisiin tarkoituksiin. Pitkälti Gaddafin visiosta ”vahvasta ja yhtenäisestä Afrikasta” ja Sirten vuoden 1999 julistuksen pohjalta perustettiin Afrikan unioni, joka on myös hyötynyt huomattavasti rahallisesti Gaddafin tuesta.[10][11]

Libya suostui korvauksiin Lockerbien iskusta elokuussa 2003. Gaddafi tuomitsi syyskuun 11. päivän terrori-iskut, ja purki Irakin sodan jälkeen joukkotuhoaseohjelmansa ja avasi suhteita useimpiin maihin. Tony Blairista tuli ensimmäinen Libyassa vuosikymmeniin vieraillut länsijohtaja maaliskuussa 2004. Ranskan presidentti Nicolas Sarkozy solmi puolestaan Libyan kanssa yhteistyösopimuksen ydinvoimayhteistyöstä ja kolmen ydinvoimalan rakentamisesta Libyaan heinäkuussa 2007 ja Silvio Berlusconi ilmoitti elokuussa 2008 Italian maksavan Libyalle kolme miljardia euroa korvauksia ja tukea siirtomaa-ajan tuhoista. Vastineeksi Italia sai sopimuksia Libyasta. Syksyllä 2008 Gaddafi vieraili Moskovassa. Libya sai Venäjältä anteeksi vanhat monen miljardin velkansa vastineeksi uusista kaupoista.

Muammar Gaddafi tunnetaan eräistä erikoisuuksistaan. Hän asui ja otti vastaan vieraansa beduiiniteltassa. Vierailevat valtiovieraat joutuivat kiipeämään Yhdysvaltain pommitusten jättämien hänen entisen palatsinsa raunioiden yli, jotka oli jätetty mielenosoituksellisesti raivaamatta.[12] Gaddafi asui teltassa myös ulkomailla vieraillessaan, jolloin hänen telttansa pystytettiin yleensä isännän presidentinpalatsin tms. läheisyyteen, esim. Pariisissa Hôtel Marignyn pihamaalle,[13] Moskovassa Kremliin ja Roomassa Pamphilin puistoon.[14] Hänellä oli myös pelkästään naisista koostuva henkivartiokaarti.[15][16]

Christopher Olgiati esitti elokuvassaan 'Mad Dog: Gaddafi’s Secret World' väitteen, jonka mukaan Gaddafi sieppasi ja raiskasi järjestelmällisesti satoja teini-ikäisiä tyttöjä ja poikia, joita hän valikoi itselleen esim. koulukäynneillä yleisöstä. Elokuvan mukaan hän myös säilöi joitakin poliittisia vastustajiaan pakastimessa muistoesineinä.[17]

Libyan mielenosoitukset ja sisällissotaMuokkaa

Pääartikkeli: Libyan sisällissota

Monet uskoivat 1. maaliskuuta 2011 Muammar Gaddafin kaatuvan häntä vastaan suunnatuissa mielenosoituksissa, jotka olivat jakaneet maan Gaddafin kannattajiin ja vastustajiin. Gaddafi sanoi televisiossa muun muassa että mielenosoittajat ovat huumeiden vallassa ja ansaitsevat maan lakien mukaan kuolemantuomion. Seuranneessa ”rottajahdissa” surmattiin aseettomia mielensoittajia joukoittain.lähde? Ulkomaat reagoivat näihin ihmisoikeusrikkomuksiinlähde? jyrkästi. Muun muassa YK, Yhdysvallat ja EU ajoivat politiikkaa, joka tähtäsi Gaddafin nopeaan eroon.lähde?

24. helmikuuta mielenosoittajat pitivät hallussaan maan itäosaa, mukaan lukien Tobruk ja Bengasi.lähde? Gaddafille uskollisten joukkojen hallussa olivat pääkaupunki Tripoli ja hänen synnyinkaupunkinsa Sirte. Näidenkin välillä ja Tunisian rajalla olleista kaupungeista käytiin taisteluja.[18] Sisällissota jatkui monessa kaupungissa maaliskuussa, jolloin länsivallat olivat alkaneet tehdä ilmaiskuja Libyan hallituksen joukkoja vastaan. 23. maaliskuuta Gaddafi julisti yhä kuolemaa vihollisilleen ja uhosi voittavansa sekä kotimaiset että ulkomaiset vastustajansa.lähde? Tämän jälkeen rintama aaltoili ja vakiintui kesäksi. Sisällissota jatkui melko pitkään siten, että kapinallisten asemat olivat idässä ja myös lännessä vuorilla. Rintamalinja alkoi siirtyä merkittävästi vasta 13. elokuuta, jolloin kapinalliset lähtivät etenemään läntisiltä vuorilta kohti Tripolia. Kapinalliset soluttautuivat Tripoliin 19. elokuuta 2011. Tämän jälkeen he valtasivat kaupungin keskustan ja alkoivat saartaa Gaddafin tukikohtaa. Kapinalliset ottivat vangeiksi Gaddafin kaksi poikaa, nämä kuitenkin pakenivat pian. Kapinalliset onnistuivat lopulta murtautumaan Gaddafin tukikohtaan, josta Gaddafi oli paennut. Gaddafi oli paossa 27. elokuuta, jolloin sisällissota yhä jatkui, vaikka pääkaupungin taistelut olivat hiljenemässä kapinallisten vallattua siitä suuren osan. Gaddafin valtakausi oli käytännössä päättynyt. 31. elokuuta Algerian viranomaiset ilmoittivat monien Gaddafin perheenjäsenten olevan Algeriassa, muttei itse Gaddafin olinpaikkaa vieläkään tiedetty.

KuolemaMuokkaa

Wikiuutisissa on aiheeseen liittyvä uutinen:
Pääartikkeli: Muammar Gaddafin kuolema

Muammar Gaddafi oleskeli elämänsä viimeiset viikot kapinallisten saartamassa Sirtessä. Saartorengas kiristyi, ja lopulta Gaddafi päätti paeta seurueineen autosaattueessa. Koalition ilmaisku pysäytti saattueen surmaten kymmeniä välittömästi. Gaddafi pääsi henkivartijoineen pakoon ja piiloon viemäriputkeen. Alkoi taistelu, jossa henkivartijat yrittivät puolustaa Gaddafia, joka haavoittui. Kapinalliset vangitsivat Gaddafin. He pistelivät Gaddafia veitsellä ja surmasivat ampumalla 20. lokakuuta 2011. Kapinalliset myös surmasivat monia saattueessa olleita ilmaiskussa henkiin jääneitä, muun muassa Gaddafin pojan Mutassimin.

LapsetMuokkaa

Gaddafilla on kahdeksan lasta, joista seitsemän on miehiä.

  • Vanhin lapsista, Muhammad al-Gaddafi, johti Libyan olympiakomiteaa.[19] Kansannousun yhteydessä hän pakeni Algeriaan Gaddafin vaimon, yhden veljensä ja sisarensa kanssa.[20] Hän oli ainoa Gaddafin ensimmäisen vaimon lapsi. Hän johti matkapuhelinyhteyksistä vastaavaa posti- ja teleyhtiötä. Kapinalliset saivat hänet kiinni kun hän pakeni Tripolista, mutta hän pääsi karkuun.[21]
  • Poliittisesti aktiivisin oli hänen toiseksi vanhin lapsensa, arkkitehdiksi Tripolista valmistunut,lähde? London School of Economicsista tohtoriksi (PhD) väitellytlähde? Saif al-Islam Muammar al-Gaddafi (1972). Häntä on pidetty uudistusmielisenä ja hän on ajautunut jopa ristiriitoihin isänsä kanssa. Saif al-Islam varoitti televisiossa Libyan ajautuvan sisällissotaan mielenosoitusten seurauksena helmikuussa 2011.[22] Kapinallisjoukkojen kerrottiin virheellisesti saaneen hänet vangiksi Sirtin taistelussa 20. lokakuuta 2011.[23] Hänet pidätettiin 19. marraskuuta Libyan eteläosassa vihjeen perusteella.[24] Kapinan loppuvaiheissa hän kannusti Gaddafin kannattajia taisteluun.[21] Hänen vastanneen keväisten mielenosoitusten väkivaltaisesta tukahduttamisesta.[25]
  • Kolmanneksi vanhin lapsi, Al-Saadi al-Gaddafi (Tripoli, 1973), on entinen ammattilaisjalkapalloilija ja Libyan jalkapallomaajoukkueen kapteeni. Uran sanotaan edenneen poliittisilla suosituksilla. Hän paljastui dopingin käyttäjäksi. Hän toimi myös elokuvabisneksessä.[21] Hän johti Libyan jalkapalloliittoa.[26] Interpol on etsintäkuuluttanut Nigeristä turvapaikan saaneen[21] Al-Saadin.<[27]
  • Gaddafin ainoa tytär, Ayesha al-Gaddafi (tai Aisha Gaddafi, Tripoli 1978), on koulutukseltaan juristi ja oli vuonna 2004 Saddam Husseinin oikeudenkäynnissä puolustuksen työryhmässä. Hänet nimettiin Yhdistyneiden kansakuntien kehitysohjelman hyvän tahdon lähettilääksi Libyaan 24. heinäkuuta 2009, keskittyen pääasiassa HIVn/AIDSin, köyhyyden ja naisten oikeuksien ajamiseen Libyassa. Nimitys kumottiin helmikuussa 2011 Libyan levottomuuksien seurauksena.[28] Hän oli naimisissa Gaddafin serkun, eversti Ahmed al-Gaddafi al-Qahsin kanssa, jonka kerrotaan kuolleen Tripolin pommituksissa.[29] Hän pakeni Algeriaan äitinsä ja kahden veljensä kanssa, ja hänen kerrotaan synnyttäneen sinne päästyään lapsen.[21]
 
Moatassem-Billal al-Gaddafi oli yksi Gaddafin pojista.
  • Moatessem-Billal al-Gaddafi (1977–20. lokakuuta 2011) todennäköisesti kuoli Sirtin valloituksen yhteydessä ja haudattiin isänsä kanssa samaan paikkaan.[30] Moatessen oli korkea upseeri ja Gaddafin turvallisuusneuvonantaja. Hänellä oli vallankaappaussuunnitelmia, ja hän oli maanpaossa Egyptissä. Elämäntyyliltään hän oli tuhlaileva.[21] Häntä pidettiin vaihtoehtona Gaddafin vallanperijäksi, ja hänen ja Saifin välillä oli valtataistelu vuoteen 2010.[31]
  • M. Hannibal Gaddafi on joutunut vaikeuksiin poliisin kanssa Ranskassa ja Sveitsissä, mutta selvinnyt isänsä vaikutusvallan ansiosta.[32] Hän pakeni Algeriaan äitinsä, isoveljensä ja sisarensa kanssa. Hän toimi varustamojohtajana. Vuonna 2008 hän pahoinpiteli Sveitsissä hotellityöntekijää ja hänet pidätettiin, mutta vapautettiin takuita vastaan. Tapaus sai Libyan boikotoimaan sveitsiläisiä tuotteita ja karkottamaan maasta sveitsiläiset.[21]
  • Saif Al Arab kuoli Naton ilmapommituksessa Tripolissa huhtikuussa 2011. Hän opiskeli Saksassa teknisellä alalla, mutta joutui palaamaan kansannousun aikana kotimaahan.[21]
  • Khamis kuoli mahdollisesti 29. elokuuta 2011 taistelussa kapinallisjoukkojen kanssa[33] Gaddafin kannattajien väitteen mukaan. Hänet on ilmoitettu kuolleeksi jo kaksi kertaa aiemmin. Hänellä on koulutus Venäjältä. Erikoisjoukkojen komentajana oli tukahduttamassa Bengasin mielenosoituksia.[21]

AdoptiolapsetMuokkaa

  • Seitsemän biologisen pojan lisäksi Gaddafilla on myös yksi adoptiopoika, veljenpoikansa Milad Abuztaia al-Gaddafi.[34]
  • Gaddafin adoptiotytär Hanna kuoli tiettävästi Yhdysvaltain operaatio El Dorado Canyon pommituksissa Libyassa vuonna 1986. Yhdysvaltalainen konservatiivinen Accuracy in Media väittää tätä valheeksi ja ”propagandan” tuotteeksi.[34] Vallankumouksen myötä väitteet lavastetusta kuolemasta tulivat jälleen esiin. Kapinallisten mukaan Hanna Gaddafin olisi elossa ja työskennellyt lääkärinä pääkaupungissa Tripolissa.[35] Daily Telegraphille puhunut libyalaisvirkamies kuitenkin kertoi Gaddafin adoptoineen toisen samannimisen tyttären ensimmäisen muistoksi. Hänenkään olinpaikkaansa ei tiedetä.[36]

Nimen kirjoittaminenMuokkaa

Muammar Gaddafi on suomen kieleen vakiintunut nimen muoto. al-Qaddhāfī olisi virallinen translitterointitapa (SFS 5755). Monissa beduiiniperäisissä murteissa ”Q” lausutaan ”G”:nä. Gaddafin nimeä voi kuitenkin nähdä ulkomaisissa lähteissä kirjoitettuna monilla eri tavoin. Yhdysvalloissa suositeltu kirjoitustapa on ”Qaddafi, Muammar

KirjallisuuttaMuokkaa

  • Gaddafin vihreät kunnaat, Marita Vihervuori, Otava Keuruu 1987, 951-1-09358-4 (sid.)

LähteetMuokkaa

  1. a b YK vaatii tutkimuksia Gaddafin kuolemasta – hautajaisia lykätty Helsingin Sanomat. 21.10.2011. Viitattu 20.10.2018.
  2. Gaddafi vows to push Africa unity 2.2.2009. BBC. (englanniksi)
  3. Uhmakas Gaddafi syytti Natoa Libyan valtaamisesta Helsingin Sanomat. Viitattu 2.9.2011. [vanhentunut linkki]
  4. Libyan forces 'capture Gaddafi' BBC. Viitattu 20.10.2011. (englanniksi)
  5. Profile: Muammar Gaddafi BBC News. 27.7.2011. BBC. Viitattu 15.8.2016. (englanniksi)
  6. Muammar Gaddafi, (1942 - 2011) Jewish Virtual Library. Viitattu 20.10.2018 (englanniksi).
  7. Milovanovic, Bojana: Serbia freezes co-operation with Libya SETimes.com. 3.4.2011. Viitattu 20.10.2018 (englanniksi).
  8. Targeting Gaddafi TIME Magazine - US edition - TIME.com. 21.4.1986. Viitattu 4.9.2008. (englanniksi)
  9. Hill, Evan: One family against Gaddafi Al Jazeera. 18.3.2011. Viitattu 20.10.2018 (englanniksi).
  10. African Union demands 'immediate' halt to Libya attacks AFP.com. 19.3.2011. Viitattu 20.10.2018 (englanniksi).
  11. African Union demands 'immediate' halt to Libya attacks ABS-CBN News. 2.3.2011. Viitattu 20.10.2018.
  12. Libya's Gaddafi pitches tent in Kremlin garden Reuters. 1.11.2008. Viitattu 20.10.2018 (englanniksi).
  13. Libya: Qaddafi to Pitch His Tent in Paris The New York Times. 8.12.2007. Viitattu 20.10.2018 (englanniksi).
  14. Kantola, Jouni: Gaddafi näpäytti Roomassa entistä siirtomaavaltaa Helsingin Sanomat. 10.6.2009. Viitattu 20.10.2018.
  15. Gaddafi has virgin women as body guards Express India. 11.12.2007. Viitattu 20.10.2018 (englanniksi).
  16. Sparks, Ian: Five planes, a camel, a tent and 30 female virgin bodyguards... Libyan leader Gaddafi arrives in Paris with his entourage Daily Mail Online. 11.12.2007. Viitattu 20.10.2018 (englanniksi).
  17. Gruesome Details of Gadhafi's Rape of Teenagers and Other Crimes Revealed Haaretz. 26.1.2014. Viitattu 20.10.2018.
  18. Leyne, Jon: Libya: Gaddafi blames Osama Bin Laden for protests BBC News. 24.2.2011. Viitattu 20.10.2018.
  19.  : Libyan Arab Jamahiriya - Libyan Olympic Committee  National Olympic Committee . 2009 . Viitattu 20.10.2018.
  20. Aid Sought for Alleged Gadhafi Torture Victim Voice of America. 2.9.2011. Viitattu 27.9.2011 (englanniksi).
  21. a b c d e f g h i Mielonen, Matti: Diktaattorin perilliset pahasti hajallaan (s. B1) Helsingin Sanomat. 20.11.2011. Viitattu 20.10.2018.
  22.  : The Gaddafi family tree  BBC News - Africa . 20.10.2011 . Viitattu 20.10.2018.
  23. Gamel, Kim: Gadhafi son Seif al-Islam captured, wounded The Dallas Morning News. 20.10.2011. Viitattu 20.10.2011.
  24.  : Libyassa riemuitaan Gaddafin pojan pidätyksessä  Yle - Uutiset . 7.4.2012 . Viitattu 20.10.2018.
  25.  : Gaddafin poika: Olen syytön  Helsingin Sanomat . 29.10.2011 . Viitattu 20.10.2018.
  26. Gaddafi in Champions League BBC News. 6.6.2000. Viitattu 20.10.2018.
  27.  : Including members of his family & close associates, Interpol issues global alert on Gaddafi & 15 others  Al Arabiya . 4.3.2011 . Viitattu 20.10.2018.
  28.  : UN drops Gaddafi's daughter as goodwill ambassador  The Times of India . 24.2.2011 . Viitattu 20.10.2018.
  29. Flock, Elizabeth : Aisha Gaddafi gives birth to baby girl hours after fleeing to Algeria  The Washington Post . 30.8.2011 . Viitattu 20.10.2018.
  30. Reuters: Myös Gaddafin poika Mutassim tapettu Helsingin Sanomat. 20.10.2011. Viitattu 20.10.2011.
  31. Lahtinen, Sole: Saif al-Islam muistetaan Suomessa Jolon panttivankidraamasta Helsingin Sanomat. 19.11.2011. Viitattu 20.10.2018.
  32. Charles Bremner : Hannibal gives Gaddafi a bad name  The Times Online . 4.2.2005 . Viitattu 20.10.2018.
  33. Gaddafi son Khamis, spy chief believed dead: rebels Reuters. 30.8.2011. Viitattu 1.9.2011.
  34. a b Cliff Kincaid: NBC’s Mitchell Regurgitates Gaddafi Lies Accuracy in Media. 22.2.2011. Viitattu 20.10.2018.
  35. Gaddafin 25 vuotta sitten kuollut tytär sittenkin hengissä? 25.8.2011. Iltasanomat.fi. Viitattu 20.10.2011.
  36. Kataja-Lian, Marika: Gaddafin lapset: Kuolleita, maanpaossa tai karkuteillä Yle - Uutiset. 21.10.2011. Viitattu 20.10.2018.

Aiheesta muuallaMuokkaa

Wikisitaateissa on kokoelma sitaatteja aiheesta Muammar Gaddafi.
 
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Muammar Gaddafi.