Liberace

yhdysvaltalainen pianisti ja viihdetaiteilija

Wladziu Valentino Liberace, tunnettu taiteilijanimellään Liberace [lɪbərˈɑːtʃi] (16. toukokuuta 1919 West Allis, Wisconsin4. helmikuuta 1987 Palm Springs, Kalifornia) oli yhdysvaltalainen pianisti ja viihdetaiteilija. Hänen menestyksekäs pianistinuransa kesti 1940-luvulta 1980-luvulle. Liberace tiivisti klassisia kappaleita jättämällä pois ”tylsät kohdat” ja yhdisteli klassista ja kevyttä musiikkia.[1] Liberace tuli tunnetuksi myös ylellisistä esiintymisasuistaan, sormuksistaan, itseironisista sukkeluuksista ja flyygelinsä päällä palavasta kyntteliköstä.[2][1] Liberace oli yksi Las Vegasin suurimpia vetonauloja. Liberace myi elinaikanaan 60 miljoonaa levyä, ja hän oli uransa huipulla maailman parhaiten palkattu viihdetaiteilija.[3][4]

Liberace
Liberace vuonna 1974.
Liberace vuonna 1974.
Henkilötiedot
Koko nimi Wladziu Valentino Liberace
Syntynyt16. toukokuuta 1919
West Allis, Wisconsin
Kuollut4. helmikuuta 1987 (67 vuotta)
Palm Springs, Kalifornia
Muusikko
Aktiivisena 1930-luku – 1986
Tyylilajit viihteellinen klassinen musiikki ja kevyt musiikki
Soittimet piano
Levy-yhtiöt Columbia Records ja Dot RecordsView and modify data on Wikidata
Aiheesta muualla
liberace.org

Elämä ja uraMuokkaa

Wladziu Valentino Liberace syntyi vuonna 1919 puolalais-italialaiseen perheeseen Wisconsinissa.[5] Hänen isänsä oli ammattimainen käyrätorven soittaja, mutta Wladziu valitsi soittimekseen pianon. Hän sai koulutuksen klassiseksi pianistiksi ja soitti Chicagon sinfoniaorkesterin solistina jo 16-vuotiaana.[6][2]

Uransa alkuvaiheissa Liberace soitti pitämissään klassisen musiikin konserteissa muutamia pop-kappaleita. Yleisö hurrasi pop-kappaleille enemmän kuin varsinaiselle konsertille, joten Liberace otti ne vakituisesti ohjelmistoonsa.[1] Hänen repertuaariinsa kuului klassisten kappaleiden lisäksi muun muassa boogie woogieta, elokuvasävelmiä, cocktail-jazzia ja sentimentaalisia balladeja.[7] Nuorena Liberace soitti elokuvateattereissa ja yökerhoissa, ja hän käytti jonkin aikaa taiteilijanimeä Walter Busterkeys.[6]

Liberace muutti 1940-luvulla New Yorkista Kaliforniaan ja sai levytyssopimuksen Decca Recordsin kanssa. Hänestä yritettiin aluksi tehdä big bandin johtajaa, mutta ilman menestystä. 1940-luvun lopulla hän teki sopimuksen Columbia Recordsin kanssa ja nousi kansalliseen suosioon. Hänestä tuli 1950-luvulla viihdemaailman tähti levytystensä sekä televisio- ja elokuvaesiintymistensä kautta. 1950-luvun jälkeen hänellä ei enää ollut suuria hittejä, mutta hänen suosionsa konserttiesiintyjänä ja julkisuuden henkilönä säilyi korkeana hänen kuolemaansa 1987 asti.[2] Hän oli yksi Las Vegasin suurimpia vetonauloja.[6]

Liberace sai vuonna 1951 oman televisio-ohjelman The Liberace Show, jolla oli parhaimmillaan 35 miljoonaa katsojaa. Hän soitti ohjelmassa pianoa orkesteria johtaneen viulistiveljensä Georgen säestyksellä.[6] Liberace esiintyi myöhemmin vierailijana muun muassa Batman-televisiosarjassa ja The Muppet Show’ssa.[8][9]

Liberace soitti dramaattisesti ja näyttävästi. Hänen kädennostonsa olivat korkeita ja sointunsa voimakkaita, ja hän suosi juoksutuksia, liu’utuksia (glissando), nopeutuksia ja käsien paikan vaihtoja.[10] Musiikkikriitikot eivät pitäneet Liberacen pinnallisesta soittotyylistä etenkään hänen uransa alkuvaiheissa ja hyökkäsivät häntä vastaan erittäin pilkallisesti. Myöhemmin Liberace sai kuitenkin myös kriitikoilta tunnustusta ainutlaatuisuudestaan.[7] Liberace vastasi kritiikkiin tunnetuksi tekemällään lentävällä lauseella ”Itkin koko matkan pankkiin”. Hän sanoi myös: ”Pidän itseäni viihdyttäjänä. --- Kun esiinnyn, en vain soita. Haluan tehdä ihmiset onnellisiksi.” [3] Liberacen suhde yleisöönsä olikin hyvin läheinen: hänen konserttinsa päättyivät siihen, että hän kutsui yleisöä lavalle halailemaan ja kättelemään itseään sekä koskettelemaan pianoaan, sormuksiaan ja esiintymisasujaan.[4]

KuolemaMuokkaa

Liberace kuoli kotonaan Palm Springsissä AIDSin komplikaatioihin vuonna 1987.[11] Hänen kuolinsyykseen ilmoitettiin alun perin kuitenkin sydänsairaudesta johtunut sydänkohtaus.[1]

YksityiselämäMuokkaa

Liberace muutti Hollywoodin-kotinsa 1970-luvun puolivälissä museoksi ja perusti museon myöhemmin myös Las Vegasiin.[6] Hän avasi 1980-luvulla myös ravintolan Las Vegasiin.[3] Liberace perusti Liberace Foundation for the Creative and Performing Arts -säätiön, joka avustaa nuoria esiintyjiä.[1]

Liberace kiisti homoseksuaalisuutensa ja haastoi hänen seksuaalisuudestaan vihjailevia lehtiä ja toimittajia menestyksellisesti oikeuteen kunnianloukkauksesta.[6] Hänen rakastajansa ja työntekijänsä Scott Thorson haastoi hänet 1980-luvulla oikeuteen ja vaati tälle tekemästään työstä yhteisasumisen aikana 113 miljoonaa dollaria; juttu sovittiin lopulta 95 000 dollarilla.[3]

Vuonna 2013 sai ensi-iltansa Steven Soderberghin ohjaama Liberacen elämästä kertova elokuva My Life with Liberace, jonka pääosassa on Michael Douglas. Elokuva perustuu Scott Thorsonin kirjoittamaan kirjaan Behind the Candelabra.[12]

LähteetMuokkaa

  1. a b c d e Liberace, flamboyant pianist is dead NY Times 1987
  2. a b c MTV: About Liberace
  3. a b c d Liberace had last laugh on critics by 'crying all the way to the bank' 5.2.1987. The Pittsburgh Press. Viitattu 20.5.2013.
  4. a b Lorraine Lucciola: A glittering tribute to Liberace 23.8.2012. South Coast Today. Viitattu 26.5.2013.
  5. William Addams Reitwiesner: Ancestry of Liberace wargs.com. Viitattu 20.5.2013.
  6. a b c d e f Biography Biography.com. Viitattu 20.5.2013.
  7. a b Walsh, Mike: The Weird, Wild, Wonderful Liberace Mission Creep. Viitattu 19.5.2013.
  8. Liberace 1960's Bob's Liberace
  9. The Best of the Muppet Show Featuring Liberace Amazon.com
  10. J. Bryan Lowder: Was Liberace a Good Pianist? 22.5.2013. Slate.com: BrowBeat. Viitattu 26.5.2013.
  11. Picturing Him in Sequins and Capes 17.5.2013. The New York Times. Viitattu 19.5.2013.
  12. Picturing Him in Sequins and Capes 17.5.2013. The New York Times. Viitattu 19.5.2013.