Liberace
Wladziu Valentino Liberace, tunnettu taiteilijanimellään Liberace [lɪbərˈɑːtʃi] (16. toukokuuta 1919 West Allis, Wisconsin – 4. helmikuuta 1987 Palm Springs, Kalifornia) oli yhdysvaltalainen pianisti ja viihdetaiteilija. Hänen menestyksekäs pianistinuransa kesti 1940-luvulta 1980-luvulle. Liberace tiivisti klassisia kappaleita jättämällä pois ”tylsät kohdat” ja yhdisteli klassista ja kevyttä musiikkia.[1] Liberace tuli tunnetuksi myös ylellisistä esiintymisasuistaan, sormuksistaan, itseironisista sukkeluuksista ja flyygelinsä päällä palavasta kyntteliköstä.[2][1] Liberace oli yksi Las Vegasin suurimpia vetonauloja. Liberace myi elinaikanaan 60 miljoonaa levyä, ja hän oli uransa huipulla maailman parhaiten palkattu viihdetaiteilija.[3][4]
| Liberace | |
|---|---|
 Liberace vuonna 1974. |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Wladziu Valentino Liberace |
| Syntynyt | 16. toukokuuta 1919 West Allis, Wisconsin |
| Kuollut | 4. helmikuuta 1987 (67 vuotta) Palm Springs, Kalifornia |
| Muusikko | |
| Aktiivisena | 1930-luku – 1986 |
| Tyylilajit | viihteellinen klassinen musiikki ja kevyt musiikki |
| Soittimet | piano |
| Levy-yhtiöt | Columbia Records ja Dot Records |
| Aiheesta muualla | |
| liberace.org | |
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Elämä ja ura muokkaa
Wladziu Valentino Liberace syntyi vuonna 1919 puolalais-italialaiseen perheeseen Wisconsinissa.[5] Hänen isänsä oli ammattimainen käyrätorven soittaja, mutta Wladziu valitsi soittimekseen pianon. Hän sai koulutuksen klassiseksi pianistiksi ja soitti Chicagon sinfoniaorkesterin solistina jo 16-vuotiaana.[6][2]
Uransa alkuvaiheissa Liberace soitti pitämissään klassisen musiikin konserteissa muutamia pop-kappaleita. Yleisö hurrasi pop-kappaleille enemmän kuin varsinaiselle konsertille, joten Liberace otti ne vakituisesti ohjelmistoonsa.[1] Hänen repertuaariinsa kuului klassisten kappaleiden lisäksi muun muassa boogie woogieta, elokuvasävelmiä, cocktail-jazzia ja sentimentaalisia balladeja.[7] Nuorena Liberace soitti elokuvateattereissa ja yökerhoissa, ja hän käytti jonkin aikaa taiteilijanimeä Walter Busterkeys.[6]
Liberace muutti 1940-luvulla New Yorkista Kaliforniaan ja sai levytyssopimuksen Decca Recordsin kanssa. Hänestä yritettiin aluksi tehdä big bandin johtajaa, mutta ilman menestystä. 1940-luvun lopulla hän teki sopimuksen Columbia Recordsin kanssa ja nousi kansalliseen suosioon. Hänestä tuli 1950-luvulla viihdemaailman tähti levytystensä sekä televisio- ja elokuvaesiintymistensä kautta. 1950-luvun jälkeen hänellä ei enää ollut suuria hittejä, mutta hänen suosionsa konserttiesiintyjänä ja julkisuuden henkilönä säilyi korkeana hänen kuolemaansa 1987 asti.[2] Hän oli yksi Las Vegasin suurimpia vetonauloja.[6]
Liberace sai vuonna 1951 oman televisio-ohjelman The Liberace Show, jolla oli parhaimmillaan 35 miljoonaa katsojaa. Hän soitti ohjelmassa pianoa orkesteria johtaneen viulistiveljensä Georgen säestyksellä.[6] Liberace esiintyi myöhemmin vierailijana muun muassa Batman-televisiosarjassa ja The Muppet Show’ssa.[8][9]
Liberace soitti dramaattisesti ja näyttävästi. Hänen kädennostonsa olivat korkeita ja sointunsa voimakkaita, ja hän suosi juoksutuksia, liu’utuksia (glissando), nopeutuksia ja käsien paikan vaihtoja.[10] Musiikkikriitikot eivät pitäneet Liberacen pinnallisesta soittotyylistä etenkään hänen uransa alkuvaiheissa ja hyökkäsivät häntä vastaan erittäin pilkallisesti. Myöhemmin Liberace sai kuitenkin myös kriitikoilta tunnustusta ainutlaatuisuudestaan.[7] Liberace vastasi kritiikkiin tunnetuksi tekemällään lentävällä lauseella ”Itkin koko matkan pankkiin”. Hän sanoi myös: ”Pidän itseäni viihdyttäjänä. --- Kun esiinnyn, en vain soita. Haluan tehdä ihmiset onnellisiksi.” [3] Liberacen suhde yleisöönsä olikin hyvin läheinen: hänen konserttinsa päättyivät siihen, että hän kutsui yleisöä lavalle halailemaan ja kättelemään itseään sekä koskettelemaan pianoaan, sormuksiaan ja esiintymisasujaan.[4]
Kuolema muokkaa
Liberace kuoli kotonaan Palm Springsissä AIDSin komplikaatioihin vuonna 1987.[11] Hänen kuolinsyykseen ilmoitettiin alun perin kuitenkin sydänsairaudesta johtunut sydänkohtaus.[1]
Yksityiselämä muokkaa
Liberace muutti Hollywoodin-kotinsa 1970-luvun puolivälissä museoksi ja perusti museon myöhemmin myös Las Vegasiin.[6] Hän avasi 1980-luvulla myös ravintolan Las Vegasiin.[3] Liberace perusti Liberace Foundation for the Creative and Performing Arts -säätiön, joka avustaa nuoria esiintyjiä.[1]
Liberace kiisti homoseksuaalisuutensa ja haastoi hänen seksuaalisuudestaan vihjailevia lehtiä ja toimittajia menestyksellisesti oikeuteen kunnianloukkauksesta.[6] Hänen rakastajansa ja työntekijänsä Scott Thorson haastoi hänet 1980-luvulla oikeuteen ja vaati tälle tekemästään työstä yhteisasumisen aikana 113 miljoonaa dollaria; juttu sovittiin lopulta 95 000 dollarilla.[3]
Vuonna 2013 sai ensi-iltansa Steven Soderberghin ohjaama Liberacen elämästä kertova elokuva My Life with Liberace, jonka pääosassa on Michael Douglas. Elokuva perustuu Scott Thorsonin kirjoittamaan kirjaan Behind the Candelabra.[12]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e Liberace, flamboyant pianist is dead NY Times 1987
- ↑ a b c MTV: About Liberace
- ↑ a b c d Liberace had last laugh on critics by 'crying all the way to the bank' 5.2.1987. The Pittsburgh Press. Viitattu 20.5.2013.
- ↑ a b Lorraine Lucciola: A glittering tribute to Liberace 23.8.2012. South Coast Today. Viitattu 26.5.2013. [vanhentunut linkki]
- ↑ William Addams Reitwiesner: Ancestry of Liberace wargs.com. Viitattu 20.5.2013.
- ↑ a b c d e f Biography Biography.com. Viitattu 20.5.2013.
- ↑ a b Walsh, Mike: The Weird, Wild, Wonderful Liberace Mission Creep. Viitattu 19.5.2013.
- ↑ Liberace 1960's Bob's Liberace
- ↑ The Best of the Muppet Show Featuring Liberace Amazon.com
- ↑ J. Bryan Lowder: Was Liberace a Good Pianist? 22.5.2013. Slate.com: BrowBeat. Viitattu 26.5.2013.
- ↑ Picturing Him in Sequins and Capes 17.5.2013. The New York Times. Viitattu 19.5.2013.
- ↑ Picturing Him in Sequins and Capes 17.5.2013. The New York Times. Viitattu 19.5.2013.