Libanonin politiikka

Libanon on parlamentaarinen demokratia, jonka poliittisen järjestelmän erikoisuutena on uskonnollis-etninen kiintiöjärjestelmä. Maan presidentin pitää olla maroniittikristitty, pääministerin sunnimuslimi ja parlamentin puhemiehen šiiamuslimi.[1]

PuolueetMuokkaa

Libanonissa toimii useita kymmeniä poliittisia puolueita ja järjestöjä. Politiikka ei kuitenkaan ole perinteisesti ollut yhtä puoluekeskeistä kuin esimerkiksi useimmissa Euroopan maissa. Erilaiset väliaikaiset liittoumat ja poliittiset johtohenkilöt näyttelevät usein suurempaa osaa kuin puoluekoneistot. Vuodesta 2005 alkaen Libanonissa on kuitenkin ollut kaksi vahvaa poliittista ryhmittymää, syyriavastainen, länsimielinen, hallitusta johtava Maaliskuun 14. päivän liitto ja oppositiossa oleva, syyriamielinen Maaliskuun 8. päivän liitto.

Maaliskuun 14. päivän liiton muodostavat (parlamenttipaikat puolueen jälkeen):

Maaliskuun 8. päivän liiton muodostavat (parlamenttipaikat puolueen jälkeen):

Libanonin politiikassa ryhmittymät ovat usein henkilöityneet voimakaasti, vaikutusvaltaiset perheet käyttävät suurta valtaa ja puolueet ovat jakautuneet uskonnollisten ryhmien mukaan ja muodostavat valtapoliittisista syistä erilaisia ja vaihtuvia liittoutumia. Vaikutusvaltaisin ja voimakkain poliittinen ryhmä Libanonissa on shialainen Hizbollah, joka on perustettu vuonna 1982 Iranin vallankumouskaartin toimesta. Hizbollahilla on hyvin läheiset kytkökset Iraniin ja Syyrian Bashar al-Assadin hallintoon, jonka puolella se on taistellut Syyrian sisällissodassa. Yhdysvallat luokittelee Hizbollahin terroristi-järjestöksi. Hizbollahin johataja on Hassan Nasrallah. Toinen shialainen puolue Amal taisteli Hizbollahia vastaan Syyrian sisällissodassa, mutta sodan jälkeen se on ollut Hizbollahin hyvin läheinen liittolainen. Myös Amalilla on vahva kytkös Syyrian al-Assadin hallintoon. Amalin johtaja on Libanonin parlamentin puhemiehenä vuodesta 1992 toiminut Nabih Berri. Tulevaisuus-liikettä (Future Movement FM) johtaa Libanonin vaikutusvaltaisin sunni-muslimi Saad al-Hariri, joka on toiminut vuodesta 2016 Libanonin pääministerinä. Saad al-Haririri tuli näkyvästi politiikkaan vuonna 2005 tapahtuneen isänsä Rafik al-Haririn murhan jälkeen. Tulevaisuudelle keskeistä on ollut vastakkainasettelu Hizbollahin ja sen liittolaisten kanssa. Vapaa Isänmaallinen liike (FPM, Free Patriotic Movement) on Michel Aounin perustama suurin kristittyjen poliittinen ryhmä. FPM:n johdossa on Aounin vävy Gebran Bassil ja FPM on liittoutunut Hizbollahin kanssa. Vuonna 2016 tehdyn sopimuksen avulla Aounista tuli presidentti ja al-Harirista pääministeri. Libanonilaiset voimat (Lebanese Forces FL) on Samir Geagean johtama kristittyjen ryhmä, joka on merkittävin kristittyjen Hizbollahia vastustava voima. Samir Geagea oli sisällissodan jälkeen pitkään vankilassa ainoana sodanaikaisten aseistettujen ryhmien johtajista. Kateab eli falangistit on myös Hizbollahia vastustava kristittyjen poliittinen liike, jonka johdossa on Sami Gemayel, joka seurasi murhattua veljeään Pierre Gemayelia ja isäänsä Libanonin entistä presidenttiä Amine Gemayelia (presidenttinä vuosina 1982-1988). Marada on kristittyjen poliittinen ryhmä, joka on Hizbollahin ja Syyrian läheinen liittolainen. Sitä johtaa Suleiman Franjieh, joka on Syyrian presidentti Bashar al-Assadin henkilökohtainen ystävä ja hänen isoisänsä Suleiman Franjieh senior oli Libanonin presidentti vuosina 1970-1976. Edistyksellinen sosialistipuolue (PSP Progressive Socialist Party) on Walid Jumblattin johtama Libanonin druusi-vähemmistön keskeinen poliittiinen edustaja. Walid Jumblatt on perinyt asemansa murhatulta isältään Kamal Jumblattilta. Suurimmat puolueet ovat muodostaneet liittoutumia. Maaliskuun 8. päivän koalitio (The 8 March Coalition) on Syyria-mielinen ryhmittymä ja sen merkittävimmät jäsenet ovat shialaiset puolueet Hizbollah ja Amal sekä niiden kanssa liittoutuneet kristittyjen FPM ja pieni Marada. Maaliskuun 14. päivän koalitio (The 14 March Coalition) on ideologialtaan länsimielinen ja syyrialaisvastainen ryhmä. Sen merkittävimmät jäsenet ovat sunnilainen FM sekä kristittyjen FL ja Kateab.[2][3]

ParlamenttiMuokkaa

Parlamenttipaikat on jaettu uskonnollis-etnisten ryhmien välillä seuraavasti:

  • Maroniitit 34
  • Kreikkalaisortodoksit 14
  • Kreikkalaiskatoliset 8
  • Armenialaiset ortodoksit 5
  • Armenialaiset katoliset 1
  • Protestantit 1
  • Muut kristityt 1

Kristityt yhteensä 64

  • Sunnimuslimit 27
  • Shiiamuslimit 27
  • Druusit 8
  • Alaviitit 2

Muslimit yhteensä 64

Kaikkiaan parlamentissa on periaatteessa 128 edustajaa. Uskonnollisesta jaosta huolimatta äänioikeus on yhtäläinen. Kunkin vaalipiirin edustajan on oltava määrättyyn ryhmään kuuluva, mutta kaikki vaalipiirin äänioikeutetut uskontoon katsomatta saavat osallistua vaaliin.

ParlamenttivaalitMuokkaa

Vuoden 2005 parlamenttivaalit käytiin "Setrivallankumouksen" jälkitunnelmissa. Kolme tärkeintä yhteenliittymää olivat:

  • Saad Haririn johtama Maaliskuun 14. päivän liike joka edusti seetrivallankumouksen kannalla olleita puolueita ja ryhmiä.
  • Vastarinnan ja kehityksen blokki jonka pääasiallisina osapuolina olivat shiiamuslimien tukemat Hizbollah ja Amal.
  • Michel Aounin johtama Aounin liittouma

Paikat jakautuivat seuraavasti:

  • Maaliskuun 14. päivän liike, 72 paikkaa
  • Vastarinnan ja kehityksen blokki, 35 paikkaa
  • Aounin liittouma, 21 paikkaa

Myöhemmin Aounin liittouma liittoutui Hizbollahin ja Amalin kanssa.

Vuonna 2016 tehdyn poliittisen sopimuksen perusteella valittiin kilpailevien liittoumien Michel Aoun presidentiksi ja Saad al-Hariri[4] pääministeriksi.[5]

Libanonissa pidettiin parlamenttivaalit vuonna 2009 ja seuraavan kerran vasta yhdeksän vuotta myöhemmin vuonna 2018, sillä maan parlamentti oli lykännyt turvallisuustilanteen perusteella useaan otteeseen vaalien järjestämistä. Vaalien äänestysaktiivisuudeksi jäi vain 49%[6]

LähteetMuokkaa

  1. Lebanese National Pact | History, Significance, & Facts Encyclopedia Britannica. Viitattu 17.12.2019. (englanniksi)
  2. Lebanon - Political Parties www.globalsecurity.org. Viitattu 17.12.2019.
  3. Libanonin vaalien äänestysaktiivisuus jäi vaisuksi Yle Uutiset. Viitattu 17.12.2019.
  4. Lebanon - Political Parties www.globalsecurity.org. Viitattu 17.12.2019.
  5. Lebanon - Political Parties www.globalsecurity.org. Viitattu 17.12.2019.
  6. Libanonin vaalien äänestysaktiivisuus jäi vaisuksi Yle Uutiset. Viitattu 17.12.2019.