Leppikääpä
Leppikääpä (Antrodiella ichnusana) on kosteissa elinympäristöissä kuten tulvametsissä viihtyvä kääpälaji. Sitä tavataan Suomessa eteläisesti ja havaintoja on ainakin myös Ruotsista, Ranskasta ja Italiasta. Isäntäpuita ovat harmaaleppä, tervaleppä ja euroopanpähkinäpensas, muualla Euroopassa kerätty myös vaahteralta ja haavalta. Leppikääpä tarvitsee elinalustakseen muiden eliöiden jo pehmeäksi lahottamia oksia.[1][2]
| Leppikääpä | |
|---|---|
| Uhanalaisuusluokitus | |
| Suomessa: | Elinvoimainen |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Sienet Fungi |
| Kaari: | Kantasienet Basidiomycota |
| Alakaari: | Avokantaiset Agaricomycotina |
| Luokka: | Varsinaiset avokantaiset Agaricomycetes |
| Lahko: | Polyporales |
| Heimo: | Steccherinaceae |
| Suku: | Sitkokäävät Antrodiella |
| Laji: | ichnusana |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Antrodiella ichnusana |
|
Leppikäävän yksivuotinen ja sitkeä itiöemä on resupinaattisesti kasvava. Yksittäiset täplämäisen pienet itiöemät voivat sulautua yhteen isommaksi kasvualaksi. Reunuksen leveys vaihtelee ja välillä se häviää kokonaan pillien alle. Pillipinta on tuoreena mehevä ja väriltään valkoinen. Kuiva leppikääpä kutistuu voimakkaasti ja muuttuu likaisen rusehtavaksi tai vanhan paperin väriseksi. Kulmikkaita pillejä on 3-6 millimetrillä ja vanhat pillit repeytyvät isommiksi, joskus sokkeloisiksi. Pohjamalto on kermanvalkea, usein muu maltokerros puuttuu ja käävän kokonaispaksuus on alle 1 mm. Muihin sitkokääpiin verrattuna leppikääpä on hauraampi.[2]
Lähteet muokkaa
- ↑ [1] Punaisen kirjan verkkopalvelu
- ↑ a b Tuomo Niemelä: Suomen käävät, s. 85. Helsinki: Norrlinia, 2016. ISBN 978-951-51-2434-0.