Leopold Ludvig Toppelius

suomalainen kontra-amiraali Venäjän keisarillisessa laivastossa

Leopold Ludvig Toppelius (27. marraskuuta 1821 Kronstadt, Pietarin kuvernementti, Venäjä6. elokuuta 1890 Helsinki) oli suomalainen Venäjän keisarillisen laivaston kontra-amiraali.[1]

Toppeliuksen vanhemmat olivat Retusaaren luterilaisen seurakunnan kirkkoherra Jakob Alexander Toppelius ja Helena Zagel ja puoliso vuodesta 1847 Sofia Toppelius, kaupunginlääkäri, professori Gustaf Toppeliuksen tytär. Sotilas, hovineuvos ja valtiopäivämies Georg Leopold Topelius oli heidän poikansa. Myös Leopold Ludvig Toppeliuksen veljestä Paul Karl Toppeliuksesta tuli kontra-amiraali.[1]

Leopold Ludvig Toppelius tuli kesäkuussa 1839 2. luokan majoitusmestarina 1. Suomen meriekipaasiin, jossa hän palveli koko upseerinuransa. Hän aloitti majoitusmestarina sekä 2. että 3. komppaniassa ja jatkoi 1839 junkkariksi ylennettynä 3. komppaniassa. Toppelius oli 1839–1840 merenmittaustöissä Suomenlahdella priki Ohtalla. Tammikuussa 1841 hänet ylennettiin midshipsmaniksi ekipaasin 8. komppaniaan, saman vuoden kesällä hän purjehti jahti Golubkalla Suomenlahden saaristossa. Hän palveli 1842–1845 fregatti Melpomenella Itämerellä ja Suomenlahdella.[1]

Maaliskuussa 1845 Toppelius siirrettiin ekipaasin 4. komppaniaan ja ylennettiin huhtikuussa 1846 luutnantiksi. Kesällä 1846 hän toimi kauppalaiva Unionin päällikkönä Suomenlahdella ja purjehti 1847–1848 Melpomenella ja linjalaiva Leipzigilla Itämerellä ja Suomenlahdella. Kesällä 1849 hän palveli suomalaisen tullialuksen päällikkönä Suomenlahden saaristossa. Toppelius nimitettiin kesäkuussa 1850 2. komppanian päälliköksi, 1850–1853 hän purjehti linjalaivoilla Suomi ja Andrei Suomenlahdella.[1]

Krimin sodan alussa Toppelius osallistui Andreilla Viaporin puolustukseen, seuraavana vuonna hän toimi Storholmenin rannikkopatterin päällikkönä Santahaminan puolustuksessa ja 1856 Storholmenin linnakkeen päällikkönä. Sodan jälkeen syyskuussa 1856 Toppelius ylennettiin kapteeniluutnantiksi ja hän palveli marraskuuhun 1862 saakka ensin 2. ja sen jälkeen 1. komppanian päällikkönä. Vuosina 1856–1863 hänet oli komennettu höyrylaivaksi muutetun Suomen päälliköksi Päijänteelle. Kun 1. Suomen meriekipaasi nimettiin 1862 1. Suomen kaaderiekipaasiksi, Toppelius palveli ensin ekipaasin esikunnassa, kunnes hänet helmikuussa 1863 nimitettiin ekipaasin päälliköksi. Hänestä tuli tammikuussa 1864 myös Päijänne-eskaaderin päällikkö. 2. luokan kapteeniksi Toppelius yleni 1864 ja 1. luokan kapteeniksi 1868. Eron 1. Suomen kaaderiekipaasin päällikön tehtävästä ja sotapalveluksesta Toppelius sai kontra-amiraalina syyskuussa 1878.[1]

LähteetMuokkaa

  1. a b c d e Toppelius, Leopold Ludvig Suomalaiset kenraalit ja amiraalit Venäjän sotavoimissa 1809–1917. Biografiakeskus, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.