Leo Lehtonen

suomalainen biologi, opettaja ja lintutieteilijä

Leo Lehtonen (13. marraskuuta 1916 Hausjärvi12. lokakuuta 2002 Helsinki)[1] oli suomalainen biologi, opettaja ja lintutieteilijä.

Leo Lehtosen isä Väinö Lehtonen toimi rehumestarina Helsingin Korkeasaaren eläintarhassa. Lehtonen kirjoitti ylioppilaaksi Lapinpuiston yhteislyseosta vuonna 1938 ja opiskeli eläintiedettä. Toinen maailmansota katkaisi hänen opintonsa ja hän palveli talvi- ja jatkosodassa, viimeksi pioneerijoukkojen luutnanttina. Hän valmistui 1940-luvun loppupuolella filosofian maisteriksi ja opetti 30 vuotta biologiaa ja maantietoa Lauttasaaren yhteiskoulussa, josta jäi eläkkeelle vuonna 1977. Hän väitteli filosofian tohtoriksi vuonna 1971 kuikan pesinnästä.[1]

Lehtonen oli tuottelias tietokirjailija, joka innosti kirjoillaan ja lehtiartikkeleillaan nuoria lintujen ja luonnon tarkkailuun. Jo jatkosodan aikana Lehtonen kirjoitti Vienan Karjalan linnustosta. Lehtosen lintukirjat olivat 1950- ja 1960-luvuilla tärkeitä lintuharrastuksen popularisoijia Suomessa.

Lehtonen oli voimakas luonnonsuojelija, ja työ Helsingin Vanhankaupunginlahden suojelemiseksi oli hänen elämäntehtävänsä. Hänen vuonna 1945 julkaisemansa teos Lintuparatiisi pääkaupungin liepeillä oli ensimmäinen merkittävä kannanotto Vanhankaupunginlahden suojelemiseksi, mikä toteutui vuosikymmeniä myöhemmin. Myös Lehtosen kesäpaikka Suonteenjärvi oli hänelle läheinen.[1]

Teoksia muokkaa

  • Lintuparatiisi pääkaupungin liepeillä. 1945.
  • Lintujen elämänpiiri, yhdessä Kalevi Raitasuon kanssa. 1953.
  • Lintuja tuntureilla, yhdessä Raitasuon kanssa. 1954.
  • Jokamiehen lintukirja. 1955.
  • Laulava lintukirja, yhdessä Juhani Paatelan kanssa. 1963.
  • Rantamökin eläimiä, 1975
  • Suomalainen metsästysgangsterismi, 1982.
  • Helsingin lintuparatiisi : Vanhankaupunginlahti-Viikki, 1998.
  • Balladi erämaajärvestä, WSOY 2001.

Lähteet muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. a b c Leena Pallari: Ornitologi puolusti kauan Vanhankaupunginlahtea – Filosofian tohtori Leo Lehtonen (maksullinen artikkeli) Helsingin Sanomat 2.11.2002. Viitattu 6.7.2018.

Aiheesta muualla muokkaa