Avaa päävalikko

Tauno Leo Fabritius (11. elokuuta 1912 Viipuri22. maaliskuuta 2005 Nummi-Pusula) oli viimeinen elossa ollut Espanjan sisällissotaan tasavaltalaisten puolella osallistunut Suomen kansalainen.[1][2] [3]

Fabritius lähti kotoaan Helsinkiin 17-vuotiaana ja oli sitten aluksi kolmen vuoden ajan Vakuutusyhtiö Pohjolan palveluksessa. Hän kävi sitten kokkikoulun ja oli parin vuoden merivartiolaitoksen laivoille kunnes siirtyi kokiksi kauppalaivoille. Fabritius karkasi vuonna 1937 Kanadassa Antti Wihurin varustamon Viiri-laivasta jossa hän oli ollut pääkokkina. Hän oli kaivostöissä ja sitten ravintolakokkina Torontossa. Espanjan sisällissodan puhjettua Fabritius lähti vapaaehtoisena taistelemaan tasavaltalaisten puolella käyttäen passissaan nimeä Leo Riuttu.[1]

Fabritius saapui Espanjaan Ranskan kautta syyskuussa 1937 ja liittyi XV kansainvälisen prikaatin Mac-Papineau-pataljoonaan. Kolmen viikon konekiväärikurssin jälkeen hän lähti rintamalle. Hän oli mukana sotatoimissa aina tasavaltalaisten kukistumiseen saakka. Helmikuussa 1939 Fabritius siirtyi Pyreneiden yli Ranskaan josta suomalainen kenraali Bruno Jalander löysi hänet pakolaisleiriltä. Hän palasi Suomeen ja kuulustelujen jälkeen pääsi taas työhön kokiksi ja tarjoilijaksi muun muassa hotelli Antreaan Viipuriin. Fabritius palasi kuitenkin pian merille ja kesäkuussa 1940 hän matkasi Petsamosta Yhdysvaltoihin laivalla karaten laivasta New Yorkissa. Fabritius oli sitten merimiehenä amerikkalaisella ja norjalaisella laivalla, toimi IWW:n suomalaisen sihteerin Karl Päiviön autonkuljettajana tämän puhujamatkoilla ja oli työssä Päiviön mustikkafarmilla. Vuosina 1941–1944 Fabritius oli englantilaisten internoimana Jamaikan saarella.[1]

Vapauduttuaan vankeudesta Fabritius oli aluksi työssä Eteenpäin-lehden kirjapainossa New Yorkissa mutta palasi sitten merille. Vuonna 1952 hän palasi maihin ja oli pari vuotta työssä eri puolilla Yhdysvaltoja muun muassa hotelleissa. Vuonna 1954 hän muutti Australiaan ja oli aluksi uraanin etsijänä. Hän asettui lopulta Sydneyyn ja meni naimisiin suomalaisen Tyyne Tuomen kanssa. He pitivät Sydneyssä 16 vuoden ajan sekatavarakauppaa aina vuoteen 1977 saakka. Tänä aikana Fabritius keräsi merkittävän kokoelman suomalaisiin siirtolaisiin liittynyttä esineistöä pitämäänsä kotimuseoon.[1]

Fabritius palasi vuonna 1986 Suomeen ensimmäisen kerran vuoden 1940 jälkeen sen jälkeen kun hänen vaimonsa ja appivanhempansa olivat kuolleet Australiassa. Hän lahjoitti keräämänsä esineet Turussa toimivalle Siirtolaisinstituutille. Suomessa hän tpasi toisen vaimonsa puheterapeutti Marjukka Wäreen ja he menivät naimisiin Sydneyssä 1987. Fabritius palasi Suomeen 1988 myytyään talonsa Sydneyssä. Hän asui sitten vaimonsa kanssa eri puolilla Suomea ja viimeksi Saukkolassa.[1]

Fabritius julkaisi vuonna 1986 kirjan sotakokemuksistaan Espanjassa nimellä Tasavaltalaisena Espanjan sisällissodassa.[1]

KirjallisuuttaMuokkaa

LähteetMuokkaa