Leo Blech

Leo Blech (21. huhtikuuta 1871 Aachen, Saksa – 25. elokuuta 1958 Berliini, Saksa) oli saksalainen oopperasäveltäjä ja kapellimestari. Hän oli Woldemar Bargielin ja Engelbert Humperdinckin oppilas, ja toimi oopperanjohtajana Berliinissä, Wienissä, Riiassa sekä Tukholmassa.

Leo Blech

Elämä

Ura

Blech opiskeli Berliinissä käymänsä Hochschulen jälkeen aluksi kaupallista alaa vuosina 1887–1891, vaikka oli jo nuorena taitava pianisti. Myöhemmin hän aloitti musiikin opinnot Berliinissä, jossa Woldemar Bargiel opetti hänelle säveltämistä ja Ernst Rudorff pianonsoittoa. Vuonna 1893 Blech sävelsi ensimmäisen oopperansa Aglajan ja sai Aachenin kaupunginteatterin apulaiskapellimestarin paikan. Tänä aikana hän sai opetusta myös Engelbert Humperdinckiltä.

Blech muutti Prahaan vuonna 1899, jossa hän työskenteli vuoteen 1906 asti Saksan kansallisteatterissa. Siellä hän johti muun muassa Eugen d'Albertin Tieflandin kantaesityksen vuonna 1903. Blech sai kutsun Berliinin hovioopperaan (nykyinen Staatsoper Unter den Linden) 1906, jonka Generalmusikdirektoriksi hänet nimitettiin vuonna 1913. Vuosina 1923–1926 Blech työskenteli Deutsches Opernhausissa Charlottenburgissa (nykyinen Deutsche Oper Berlin), Berliinin kansanoopperassa (nykyinen Theater des Westens) ja lopulta Wienin kansanoopperassa. Tämän jälkeen Blech palasi Berliiniin Generalmusikdirektoriksi Staatsoper Unter den Lindeniin, jossa hän ohjasi vuoteen 1937 mennessä yhteensä 2 846 esitystä.

Natsien vallan aikana Blech sai aluksi pitää työnsä juutalaisesta syntyperästään huolimatta Hermann Göringin päädramaturgi Heinz Tietjenille antamalla erityisluvalla. Lopulta hän joutui kuitenkin lähtemään maasta. Blech muutti aluksi Liettuaan ja työskenteli siellä Riian kansallisoopperassa. Neuvostoliiton miehittäessä maan vuonna 1940 häntä pyydettiin Moskovan konservatorion johtajaksi. Blech kuitenkin kieltäytyi ja jäi Riikaan, jonka Saksa valloitti vuonna 1941. Heinz Tietjenin avulla hän vältti pakkosiirtämisen ghettoon ja pakeni vaimonsa kanssa salaa Berliinin ja Sassnitzin kautta Ruotsiin. Siellä hän toimi Ruotsin kuninkaallisessa oopperassa Tukholmassa, jossa hänet oli nimitetty hovikapellimestariksi jo vuonna 1935. Tänä aikana Blech oli mukana perustamassa Freie Deutsche Kulturbundia, ja toimi siinä aktiivisesti.

Vuonna 1949 hän palasi Saksaan Charlottenburgiin, ja toimi siellä Generalmusikdirektorina. Huonontunut kuulo pakotti hänet lopettamaan työt vuonna 1953. Blech kuoli Berliinissä 25. elokuuta 1958, ja hänet haudattiin Heerstraßen hautausmaalle.

Yksityiselämä

Blech meni naimisiin sopraano Martha Frankin (1871–1962) kanssa vuonna 1899. Myös heidän tyttärestään Lislistä tuli laulaja. Lisl meni naimisiin kapellimestari Herbert Sandbergin kanssa.

Julkaisut

Leo Blechin sävellykset ovat pääasiassa oopperoita ja operetteja, mutta hän teki myös lauluja ja liedejä. Hän teki paljon yhteistyötä libretisti Richard Batkan kanssa.

Oopperat Aglaja (1893) Cherubina (1894) Se olin minä (Das war ich), op. 12 (1902) Alppikuningas ja ihmisvihaaja (Alpenkönig und Menschenfeind), op. 14 (1903) Tuhkimo (Aschenbrödel), op. 15 (1905) Sinetöity (Versiegelt), op. 18 (1908) Rappelkopf (1916) Orkesteriteokset Die Nonne, op. 6 Trost in der Natur, op. 7 Waldwanderung, op. 8 nro. 1

Liedit Wiegenlied, Liebesprobe, Sommerlaube, op. 16 Der galante Abbé, laulusarja, op. 17 8 lastenlaulua (Acht Liedchen großen und kleinen Kindern vorzusingen), op. 21 (vihko 1) 8 lastenlaulua, op. 22 (vihko 2) 8 lastenlaulua, op. 24 (vihko 3) 8 lastenlaulua, op. 25 (vihko 4) 9 lastenlaulua, op. 27 (vihko 5) 9 lastenlaulua, op. 28 (vihko 6) Operetit Die Strohwitwe, op. 26 (1920)

Rappelkopfia, viimeistä oopperaa, ei koskaan esitetty. Se oli uusi versio Alpenkönig und Menschenfeindista.