Lenzin laki

Lenzin laki on sähködynamiikan laki, jonka mukaan indusoituneen sähkövirran suunta on sen aiheuttajaa vastaan. Laki on nimetty virolaisen fyysikon Heinrich Lenzin mukaan.[1]

Lenzin laki määrää suljetussa johdinsilmukassa suunnan virralle, jonka magneettivuon muutos silmukassa on epäsuorasti saanut aikaan. Tilanteet a, b, c, d ja e ovat mahdollisia. Tilanne f on mahdoton johtuen energian säilymislaista. Johtimen varauksia (elektroneja) ei aja liikkeelle suoraan magneettivuon muutos, vaan kuvassa näkymätön pyöreä sähkökenttä, joka muodostuu indusoivan ja indusoituneen magneettikentän muodostaman kokonaismagneettikentän ympärille.

Lenzin lain mukaan:

  • heikkenevä ulkoinen magneettikenttä synnyttää sähkökentän, joka synnyttää induktiovirran, joka synnyttää alkuperäisen magneettikentän suuntaisen kentän, ja alkuperäinen kenttä vahvistuu.
  • vahvistuva magneettikenttä synnyttää muodostamansa sähkökentän välityksellä induktiovirran, jonka magneettikenttä heikentää alkuperäistä kenttää.

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. Salonen, Lippo & Salonen, Sirkka (suom.) & Väänänen, Juha (toim.): ”Lenz, Heinrich”, Kuka teki mitä, Kuvitettu elämäkerrallinen hakuteos, s. 152. Alkuteos Howat, Gerald & Wallis, Frank (toim.): Who Did What? Mitchell Beazley Illustrated Biographical Dictionary. Mitchell Beazley 1985. Suuri Suomalainen Kirjakerho, 1986. ISBN 951-643-251-4.

Aiheesta muuallaMuokkaa

KirjallisuuttaMuokkaa

  • Voipio, Erkki: Sähkö- ja magneettikentät. Moniste 381. Espoo: Otakustantamo, 1987. ISBN 951-672-038-2.
Tämä fysiikkaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.