Wikipedia

Lenzin laki

Lenzin laki on sähködynamiikan laki, jonka mukaan indusoituneen sähkövirran suunta on sen aiheuttajaa vastaan. Laki on nimetty virolaisen fyysikon Heinrich Lenzin mukaan.[1]

Lenzin laki määrää suljetussa johdinsilmukassa suunnan virralle, jonka magneettivuon muutos silmukassa on epäsuorasti saanut aikaan. Tilanteet a, b, c, d ja e ovat mahdollisia. Tilanne f on mahdoton johtuen energian säilymislaista. Johtimen varauksia (elektroneja) ei aja liikkeelle suoraan magneettivuon muutos, vaan kuvassa näkymätön pyöreä sähkökenttä, joka muodostuu indusoivan ja indusoituneen magneettikentän muodostaman kokonaismagneettikentän ympärille.

Lenzin lain mukaan:

  • heikkenevä ulkoinen magneettikenttä synnyttää sähkökentän, joka synnyttää induktiovirran, joka synnyttää alkuperäisen magneettikentän suuntaisen kentän, ja alkuperäinen kenttä vahvistuu.
  • vahvistuva magneettikenttä synnyttää muodostamansa sähkökentän välityksellä induktiovirran, jonka magneettikenttä heikentää alkuperäistä kenttää.

Katso myös

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  1. ↑ Salonen, Lippo & Salonen, Sirkka (suom.) & Väänänen, Juha (toim.): ”Lenz, Heinrich”, Kuka teki mitä, Kuvitettu elämäkerrallinen hakuteos, s. 152. (Alkuteos Howat, Gerald & Wallis, Frank (toim.): Who Did What? Mitchell Beazley Illustrated Biographical Dictionary. Mitchell Beazley 1985) Suuri Suomalainen Kirjakerho, 1986. ISBN 951-643-251-4

Aiheesta muualla

muokkaa
 
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Lenzin laki.

Kirjallisuutta

muokkaa
  • Voipio, Erkki: Sähkö- ja magneettikentät. (Moniste 381) Espoo: Otakustantamo, 1987. ISBN 951-672-038-2
Tämä fysiikkaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Lenzin_laki&oldid=22791383”