Lendmann
Lendmann oli Norjan viikinki- ja keskiajalla mahtimies ja vasalli, joka oli saanut kuninkaalta maata vastineeksi maarauhan säilyttämisestä ja tuon maa-alueen hallitsemisesta kuninkaan nimissä. Lendmannit valittiin yleensä maalaisaatelin piiristä, mutta lendmannin asema ja arvonimi eivät olleet muodollisesti perinnöllisiä. Lendmanneista muodostettiin 1000- ja 1100-luvuilla aristokratia, joka yhdessä korkeimman papiston kanssa muodosti ”valtion kantavan luokan” ja ainakin ajoittain hallitsi valtakuntaa.[1]
Maunu Lainparantajan ollessa kuninkaana lendmannit olivat arvoasteikossa heti jaarlien jälkeen korkeimmalla sijalla. Lendmannit saivat 15 markkaa vuodessa vastineena siitä, että he varustivat miehensä sotapalvelukseen kuninkaan puolesta. Vuonna 1277 lendmannin arvonimi korvattiin virallisesti paronin arvonimellä. Vuonna 1308 Haakon V lakkautti myös paronin arvon.[1]