Leiknesin kalliopiirrokset

Leiknesin kalliopiirrokset sijaitsevat Tysfjordissa Nordlandissa Norjassa. Kalliopiirrokset ovat pari kilometriä etelään Korsnesetistä. Piirrosalue on pinta-alaltaan 500 m², jonka sisällä sijaitsee kolme piirroskenttää. Niissä on yhteensä yli 33 kalliopiirrosta, joista yksi on Norjan suurin kalliopiirros miekkavalas. Useimmat kuviot on tehty rikkomalla kallion pinta hiomalla sitä kivillä ja muutaman kuvion tapauksessa hakkaamalla siihen kuviot. Kuvioita on tehty satoja vuosia ja vanhin niistä ajoitetaan noin 8300 eaa..[1][2][3]

Leikenesin kalliopiirrokset
Sijainti

Leikenesin kalliopiirrokset
Koordinaatit 68°14′23″N, 16°3′21″E
Valtio Norja
Historia
Tyyppi kalliopiirros
Kaupunki Tysfjord

Tutkimus muokkaa

Kalliopiirrokset löysivät läheisen maatilan lapset, jotka leikkivät vuonna 1915 paikassa, jota he kutsuivat "Eläinkallioksi" ("Dyreberget"). Vaikka alue tutkittiin jo samana vuonna, ensimmäisen kattavan dokumentoinnin teki Gutorm Gjessing vuonna 1932.[4]

Kalliopiirrokset muokkaa

Sijainti muokkaa

Piirroskohde sijaitsee Leiknesin niemekkeen yläpuolella, mistä piirroskenttäkin on saanut nimensä. Leiknes sijaitsee Tysfjordin ja Ofotvuonon välissä Lofoottien eteläpuolella olevassa Tysnesin niemimaalla. Tysnes työntyy pohjoiseen päättyen Ofotvuonon ja Vestfjordenin yhtymäkohtaan. Kalliopiirrokset on piirretty Tysnesin itärannalle kallioon, joka viettää itään Tysfjordenin suuntaan. Seudun vuorenhuiput nousevat merestä monen sadan metrin korkeuteen ja korkein niistä on Steinfjellet, joka nousee 408 metriin merenpinnasta.[5]

Leknesin piirrosalueita on kaksi ja niitä kutsutaan tässä tekstissä numeroilla 1 ja 2. Leiknes 1 muodostuu kahdesta piirroskentästä ja Leiknes 2 yhdestä kentästä. Leiknes 1 muodostuu kahdesta erillisestä piirroskentästä. Ylempi kenttä sijaitsee 51 metriä merenpinnan yläpuolella (mpy) ja alempi kenttä 43 metriä mpy. Leiknes 2 on 31 metrin korkeudella mpy.[1][5]

Muinainen sijainti muokkaa

Norjassa vallitsee tutkijoiden keskuudessa melko suuri yksimielisyys siitä, että kivikauden kalliopiirrokset tehtiin veden äärelle. Sittemmin on maankohoaminen nostanut maat meresestä korkeammalle ja piirroskentät ovat jääneet korkealla. Vaikka näin ei aina olisikaan, voidaan periaatetta noudattaa, kun piirroskenttiä ajoitetaan ensimmäistä kertaa ilman muuta tietoa. Leiknesin asukkaiden elinympäristö voidaan rekonstruktoida, kun kuvitellaan meren vedenpinta lähes maalauksien korkeudelle. Jan Magnus Gjerde huomasi, että tällöin maalauksien eteläpuolelle muodostui suojaisa itään aukeava merenlahti. Leiknes oli tuolloin merenpohjaa. Lahden eteläpuolella olleessa niemessä sijaitsee kivikautinen asuinpaikka. Lahti on voinut olla asukkaiden rantautumispaikka ja lahden suulla sijaitsivat Leikenesin ylimmät kalliopiirrokset.[5]

Gjerde kiinnitti huomiota myös piirrosten suureen kokoon. Koko piirroskentän katseleminen on ollut mahdotonta, koska kuviot sijaitsevat hajallaan suurella alueella. Kuviota voi katsella vain yhtä kerrallaan. Jos ihminen olisi siirtynyt merelle veneeseen, olisi kaikki kuviot näkyneet sieltä yhdellä kertaa, sillä kalliopinta on merelle kallellaan. Gjerde kokeili tätä näkökulmaa helikopterilla ja se toimi, vaikka kuviot ovatkin jo vanhoja ja kuluneita. Sama ilmiö toistui kaikilla Leikenesin kuvakentillä. Esimerkiksi joutsenkuviot erottuivat kokeilussa 150 metrin etäisyydeltä. Gjerde saattoi keksiä näin kuvioiden tekemisen perimmäisen motiivin.[5]

Leiknes 1, ylin piirroskenttä muokkaa

Molemmat piirroskentät sijaitsevat laajan kaakkoon aukeavan silokallion keskellä. Kuvakentän vähintään 35 eläinkuviota ovat tyyliltään naturalistisia ja ne on piirretty hiomalla kallion pintan kohteen ääriviivat. Viivat ovat 2−10 cm leveitä. Suurempaa ja ylimpänä sijaitsevaa piirroskenttää kutsutaan joskus pääkentäksi, koska se löydettiin ensimmäiseksi. Myös merkintöjä kenttä A tai kenttä 1 käytetään. Pääkentän alimmat kuvat sijaitsevat 43 metriä mpy, joka on samalla tasolla Lieknes 2 kuvioiden kanssa, ja ylimmät kuviot ovat 51 metriä mpy. Ne sijaitsevat 23×19 metriä laajan alueella.[1]

Eläinkuviot esittävät eri eläinlajeja: hirvi, peura, karhu, miekkavalas, hanhi, jänis ja mahdollisesti kampela. Kaikkia eläinlajeja ei pystytä määrittämään tarkasti. Kuvioille on tyypillistä se, että eräät kuvioiden linjat ovat kahdelle kuviolle yhteisiä. Yhden kuvion takapää saattaa olla toisen kuvion etuosa tai muuta vastaavaa. Kuviot saattaavat myös leikata toisiaan eli ne on piirretty päällekkäin. Suurin kuvio esittää miekkavalasta, joka on 7,63 metriä pitkä ja 3,42 metriä leveä. Se on samalla Norjan suurin kalliopiirros [6].[1]

Kuvakentän kuviot ovat haalistuneet eivätkä erotu kirkkaassa ja suorassa auringonvalossa. Paras hetki katsoa kuvioita on iltapäivä, jolloin viivat kiiltävät auringossa. Kaikkia Gjessingin havaitsemia kuvioita ei enää ole löydetty viimeisessä tarkastuksessa.[1]

Leiknes 1, alin piirroskenttä muokkaa

Kuvakenttä 2 eli B, joka on alemmalla korkeudella pääkenttään nähden, on pienempi ja sen mitat ovat 6 metriä pitkä ja 2,5 metriä leveä. Kentässä on vain 3 kuviota, jotka esittävät suurta kalaa, pientä valasta, kala ja kaksi yhdensuuntaista viivaa. Viimeisiä ei ole havaittu viimeisissä tarkastuksissa.[1]

Leiknes 2, piirroskenttä muokkaa

Piirroskentässä on neljä kuviota, jotka on piirretty kallioon hiomalla siihen viivoja. Ylinnä luoteessa sijaitsee kaksi pitkäkaulaista vesilintua, joiden korkeus on noin 2,1 metriä. Linnut ovat todennäköisesti joutsenia. Noin 2,3 metriä alempana kaakossa sijaitsee noin 60 cm halkaisijaltaan oleva aurinkopyörä. Näiden kolme kuvion lähettyvillä näki Gjessing myös karhua esittävän kuvion. Karhu oli 1,31 metriä pitkä ja noin 70 cm korkea ja se sijaitsi aurinkopyörän ja lintujen välissä. Karhu ja aurinkopyörä ovat kuitenkin niin haalistuneita, ettei niitä nähnyt Gjessingin mukaan muuten kuin iltapäivällä tietyssä iltapäivän valaistuksessa.[2]

Joutsenet on piirretty sellaiseen kohtaan, että kalliossa kulkeva valkoinen kvartsijuonne muodostaa veden aallot joutsenien alle. Ne ikään kuin uivat aallon harjalla.[7]

Ajoitus muokkaa

Jos hyväksytään ajatus, että piirrokset tehtiin aina rantakallioilla, voidaan ajoituksessa hyödyntää maankohoamisen tuloksia. Korkein Leiknes 1 kuvakenttä sijaitsee yli 50 metriä mpy, joten ensimmäisten kuvioiden ajoitus olisi 9100 BP eli 8300−8280 eaa. Alempi Leiknes 1 kuvakenttä on yli 43 metriä mpy, joten se ajoitetaan 8600 BP eli 7605−7585 eaa. Leiknes 2 sijaitsee yli 31 metriä mpy ja sen ajoitus on silloin 8000 BP eli 7050−6830 eaa. Piirroksia tehtiin siis 1 500 vuoden aikana.[8][9][10]

Korkealla sijaitseville kalliopiirroksille on Norjassa yhteistä niiden aiheet ja piirtämisen toteutus. Kuviin on valittu vain suuret saaliseläimet, jotka on piirretty myös suuren kokoisiksi. Piirrokset on toteutettu viivoilla, jotka uurrettiin kallioon hiomalla sen pintaa kivillä. Hiottuja piirroksia on Norjassa jo pitkään pidetty vanhimpana piirrosmuotona, jonka jälkeen alettiin rikkomaan kallion pintaa hakkaamalla. Maankohoamiseen perustuva ajoitusmenetelmä tukee tätä ajatusta.[11]

Kivikautinen asuinpaikka sijaitsee 65 metriä mpy. Jos asuinpaikka sijaitsi merenrannalla, asuttiin siinä varhaisella mesoliittisella kivikaudella.[5]

Lähteet muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. a b c d e f Kulturminnesøk: Leikenes 1
  2. a b Kulturminnesøk: Leiknes 2
  3. Cyclopedia: Leiknes[vanhentunut linkki]
  4. Gjerde, Jan Magne: Rock Art and Landscapes, 2010, s.179
  5. a b c d e Gjerde, Jan Magne: Rock Art and Landscapes, 2010, s.208−212
  6. Gjerde, Jan Magne: Rock Art and Landscapes, 2010, s.69
  7. Gjerde, Jan Magne: Rock Art and Landscapes, 2010, s.165
  8. Gjerde, Jan Magne: Rock Art and Landscapes, 2010, s.196
  9. Gjerde, Jan Magne: Rock Art and Landscapes, 2010, s.392
  10. Hesjedal, Anders: Veideristninger i Nord-Norge, datering og tolkningsproblematikk. Viking, 1992, LV. vsk, nro LV, s. 27−54. Oslo, Norja: Norsk Arkeologisk Selskap. ISSN 0332-608X. Verkkoversio (pdf). Viitattu 1.6.2015. (norjaksi)
  11. Gjerde, Jan Magne: Rock Art and Landscapes, 2010, s.385

Kirjallisuutta muokkaa

  • Gutorm Gjessing: Arktiske helleristninger i Nord-Norge, Instituttet for Sammenlignende Kulturhistorie, Sarja B, Skrifter XXI, Oslo, 1932

Aiheesta muualla muokkaa