Lehtosinijuuri
Lehtosinijuuri (Mercurialis perennis) on vaatimaton, tyräkkikasveihin kuuluva myrkyllinen ruohomainen lehtokasvi.[1]
| Lehtosinijuuri | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheophyta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Malpighiales |
| Heimo: | Tyräkkikasvit Euphorbiaceae |
| Suku: | Sinijuuret Mercurialis |
| Laji: | perennis |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Mercurialis perennis |
|
| Katso myös | |
Ulkonäkö muokkaa
Monivuotinen lehtosinijuuri on 25–40 senttimetriä korkeaksi kasvava juurakon turvin talvehtiva ruohokasvi. Kuivana juurakko värjäytyy siniseksi, mistä suvun nimi tulee. Varsi on haarautumaton, liereä, suomuinen ja tavallisesti tyviosastaan lehdetön. Lehdet ovat puikeat, tiheästi matalahammaslaitaiset ja tummanvihreät. Lehtiasento on vastakkainen ja varressa on pienet korvakkeet. Mitättömät kukat ovat yksineuvoisia ja vihertäviä. Laji on kaksikotinen eli hede- ja emikukat ovat eri kasviyksilöissä. Hedetähkät ovat pitkäperäisiä ja harsuja, pitkäperäiset emikukat ovat yksittäin tai pareittain lehtihangoissa. Suomessa lehtosinijuuri kukkii toukokuussa.[1]
Useimmista tyräkkikasveista poiketen lehtosinijuuri on maitiaisnesteetön.[1]
Levinneisyys muokkaa
Lehtosinijuuri on eurooppalainen kasvilaji, jota tavataan Ranskasta ja Britteinsaarilta Länsi-Venäjälle. Etelässä levinneisyysalue rajoittuu Etelä-Italiaan ja Pohjois-Kreikkaan, pohjoisessa Fennoskandian eteläosiin ja Viroon.[2] Suomessa lehtosinijuuri on harvinainen eteläinen laji, joka kasvaa vain parhaissa lehdoissa. Pääosin sen kotoiset esiintymät sijaitsevat Uudenmaan alueella. Lisäksi lehtosinijuuri kasvaa muutamissa paikoissa Ahvenanmaalla ja Varsinais-Suomessa.[3] Laji on rauhoitettu Ahvenanmaalla.[4]
Elinympäristö muokkaa
Lehtosinijuuri kasvaa lehdoissa, muun muassa pähkinäpensas- ja harmaaleppälehdoissa sekä jalopuumetsissä. Laji on kalkinsuosija.[1]
Lähteet muokkaa
- Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti (toim.): Retkeilykasvio. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, 1998. ISBN 951-45-8167-9.
- Ålands flora. Toim. Hæggström, Carl-Adam & Hæggström, Eeva. Toinen laajennettu painos. Ekenäs Tryckeri, Ekenäs 2010.
Viitteet muokkaa
- ↑ a b c d Retkeilykasvio 1998, s. 224.
- ↑ Den virtuella floran: Skogsbingel (Mercurialis perennis) (ruotsiksi) Viitattu 26.3.2011.
- ↑ Lampinen, R. & Lahti, T. 2010: Kasviatlas 2009: Lehtosinijuuren levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 26.3.2011.
- ↑ Ålands flora 2010, s. 207.