Lauri Huuha

(Ohjattu sivulta Lauri Viktor Huuha)

Lauri Viktor Huuha (31. maaliskuuta 1898 Multia30. lokakuuta 1937) oli suomalainen jääkärivänrikki. Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Otto Autonen ja Amanda Huuha. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1924 Aune Elisabeth Orraeuksen kanssa, josta hän erosi vuonna 1935.[1][2]

OpinnotMuokkaa

Huuha kävi kansakoulun ja puolitoista vuotta Tampereen kauppakoulua vuosina 1914–1915.[1][2]

JääkärikausiMuokkaa

 
Jääkäripataljoona 27:n 4. komppania.

Huuha liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan jääkäripataljoona 27:n 4. komppaniaan 3. helmikuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella.[1][2]

Suomen sisällissotaMuokkaa

Katso myös: Suomen sisällissota

Huuha saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana varavääpeliksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan komppanianvääpeliksi ja myöhemmin joukkueenjohtajaksi 3. Jääkärirykmentin 5. jääkäripataljoonan 1. komppaniaan. Hän otti osaa sisällissodan taisteluihin Tampereella ja Viipurissa.[1][2]

Sisällissodan jälkeinen aikaMuokkaa

Huuha palveli sisällissodan jälkeen edelleen 3. Jääkärirykmentissä, josta muodostettiin myöhemmin aluksi Savon jääkärirykmentti n:o 3 ja myöhemmin Uudenmaan rykmentti. Hän toimi rykmentissä 21. kesäkuuta 1918 alkaen nuorempana upseerina 3. pataljoonan eri komppanioissa. Hänet määrättiin 18. huhtikuuta 1919 alkaen 7. komppanian päälliköksi, josta hän erosi 14. huhtikuuta 1920 ja siirtyi suojeluskuntajärjestön palvelukseen ja hänet sijoitettiin 1. kesäkuuta 1920 alkaen Multian suojeluskunnan paikallispäälliköksi. Hänet siirrettiin seuraavaksi 15. syyskuuta 1920 Jyväskylän suojeluskuntapiirin asemestariksi ja edelleen Pohjois-Hämeen suojeluskuntapiirin 9. alueen päällikkönä 1. kesäkuuta 1921, missä hän palveli 1. heinäkuuta 1922 saakka, jolloin hän erosi suojeluskuntajärjestöstä ja siirtyi Henkivakuutusyhtiö Salaman Keski-Suomen piirin tarkastajaksi, josta hän taasen siirtyi vuonna 1924 Tapaturmavakuutus-oy Louhen tarkastajaksi. Vuonna 1927 hän vaihtoi työnantajaa ja siirtyi Henkivakuutusosakeyhtiö Tarmon kaupunkitarkastajaksi, jota hän palveli vuoteen 1928 saakka, jolloin siirtyi yksityisyrittäjäksi.[1][2]


LähteetMuokkaa

  • Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
  • Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.

ViitteetMuokkaa

  1. a b c d e Suomen jääkärien elämäkerrasto 1938
  2. a b c d e Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975