Lauri Salo
Lauri Olavi Salo (29. heinäkuuta 1915 Tammela – 11. kesäkuuta 1976 Helsinki) oli suomalainen rakennusmestari, yrittäjä ja yritysjohtaja, joka sai teollisuusneuvoksen arvonimen.[1]
Salon vanhemmat olivat maanviljelijä Vihtori Salo ja Matilda Kustaava Tuominen ja puoliso vuodesta 1942 Eila Hellin Aaltonen. Salo oli sotainvalidi, joka menetti toisen kätensä Summan taistelussa. Hän valmistui rakennusmestariksi Helsingin teknillisestä koulusta vuonna 1944 ja toimi sitten rakennusliikkeen palveluksessa työnjohto- ja konttoritehtävissä. Oman rakennusalan yrityksen Salo perusti vuonna 1949 ja muutti sen osakeyhtiöksi vuonna 1954. Vuonna 1959 hän perusti myös toisen rakennustoimintaa tukevan yrityksen. Rakennusliike Lauri Salo Oy toteutti sekä asuin- että liike- ja teollisuusrakennuksia ja kasvoi varsinkin 1950-luvun lopussa ja 1960-luvun alussa. Salo, jota kiinnostivat vanhat rakennukset, perusti Suomen Muinaismuistoyhdistyksen rakennustutkimusrahaston, josta myönnettiin apurahoja vanhojen rakennusten tutkimustyöhön. Hänet tunnettiin myös diakoniatyön piirissä asiantuntijana ja taloudellisena tukijana. Teollisuusneuvoksen arvonimen Salo sai vuonna 1966.[1][2]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Lauri Salo Biografiasampo. Viitattu 17.3.2022.
- ↑ 60 vuotta tänään. "Suomalaisrakentajan taso on korkea". Helsingin Sanomat, 29.7.1975, s. 11.