Laulukaija
Laulukaija (Geoffroyus heteroclitus) on Papua-Uudessa-Guineassa elävä kaijalaji.
Laulukaija | |
---|---|
Uhanalaisuusluokitus | |
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Eläinkunta Animalia |
Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
Luokka: | Linnut Aves |
Lahko: | Papukaijalinnut Psittaciformes |
Heimo: | Kaijat Psittaculidae |
Suku: | Punahuppukaijat Geoffroyus |
Laji: | heteroclitus |
Kaksiosainen nimi | |
Katso myös | |
Koko ja ulkonäkö
muokkaaLaulukaija on noin 25 cm pitkä ja painaa noin 160–195 g. Lajista tunnetaan 2 alalajia, G. h. heterolictus ja G. h. hyacinthinus. Sen höyhenpuku on vihreä, tummempi selkäpuolelta ja siipien yläpeitinhöyhenistä. Koiraan pää ja nokka ovat keltaiset ja niska harmaa, naaraan ruskeat. Siiven pienissä peitinhöyhenissä on hohtavan punertava laikku. Iiris on vaaleankeltainen ja jalat harmaanvihreät. Nuori lintu muistuttaa naarasta mutta sen päälaki on vaalean siniharmaa ja vihreänhohtoinen.
Lajin äänet ovat tunnusomaisia ja auttavat huomaamaan hiljaisia ja vaikeasti havaittavia lintuja korkealta lehvästöstä.
Esiintyminen
muokkaaLaulukaija elää Salomonsaarilla ja Papua-Uusi-Guinean itäpuolen Bismarckinsaarilla. Alalaji hyacinthinusta tavataan vain Rennellin atollilla. Sen populaatio on kooltaan yli 100 000 yksilöä ja sen elinympäristön ala 20 000–50 000 neliökilometriä.
Elinympäristö
muokkaaLaji elää metsissä ja puutarhoissa, sekä alavilla mailla että vuoristometsissä 1 750 m korkeudelle merenpinnasta.
Lisääntyminen
muokkaaLajin pesintä tunnetaan puutteellisest mutta sen arvellaan olevan samanlaista kuin punanaamiokaijan.
Ravinto
muokkaaSinisepelkaija syö hedelmiä, siemeniä, kukkia ja niiden nuppuja.
Lähteet
muokkaa- Forshaw, Joseph M. & Cooper, William T. 1977: Parrots of the World. - T.F.H. Publications, Inc. New Jersey. ISBN 0-87666-959-3
- World Parrot Trust
- Salomonsaarten postimerkki
Viitteet
muokkaa- ↑ BirdLife International: Geoffroyus heteroclitus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.3. 2014. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 29.1.2015. (englanniksi)