Latvijas dzelzceļš
Latvijas dzelzceļš (LDz) eli Latvian rautatiet on Latvian kansallinen rautatieyhtiö. Yhtiön kotipaikka on Riiassa. Yhtiö on yksi suurimpia työllistäjiä Latviassa; sen palveluksessa on 12 400 henkeä.[1] Yrityksellä on useita tytäryhtiöitä, joiden kautta hoidetaan matkustaja- ja rahtiliikennettä sekä Latvian rautatieverkon kunnossapitoa ja turvallisuutta. Esimerkiksi Latvian sisäistä henkilöliikennettä hoitaa vuonna 2001 perustettu, melko itsenäinen Pasažieru vilciens -niminen yhtiö.[2]
Rataverkko ja tärkeimmät rautatieasemat
muokkaaRataverkon ylläpitäjän roolissa LDz tarjoaa eri liikennöitsijöiden yleiseen käyttöön 2 263,3 kilometriä 1 520 millimetrin raideleveydeyden rataa Latviassa, yhteensä 29 eri rataosuudella (ja kahdella teknisistä syistä ei-liikennöitävällä osuudella). Suurin sallittu nopeus on 120 km/h henkilöliikenteen ja 80 km/h rahtiliikenteen junilta.[3] Lisäksi välillä Gulbene–Alūksne on 33,4 kilometrin osuus kapearaiteista 750 mm:n rataa[3], jota on viime vuosina käytetty esimerkiksi museorautatien tarpeisiin.
Viisi rataosuutta on sähköistetty[3]:
- Riika – Jelgava
- Torņakalns – Tukums 2
- Riika – Zemitāni – Skulte
- Riika – Aizkraukle
- Zemitāni – Šķirotava
Tärkeimpiä rautatieasemia ovat[4]:
- Riian asema (matkustajaterminaali), Riika
- Jelgavan asema, Jelgava
- Jūrmalan asema(t), Jūrmala
- Krustpilsin asema, Krustpils
- Liepājan asema, Liepāja
- Rēzekne II asema, Rēzekne
- Daugavpilsin asema, Daugavpils (Väinänlinna)
Myös henkilöliikenteeseen käytettyjen ratojen ohella on syytä mainita rahtiliikenteeseen käytetty rataosuus Tukums–Ventspilsin satama, jota pitkin kulkee huomattava määrä Latvian ulkomaankaupasta ja IVY-maiden kauttakulkurahdista.
Liityntä naapurimaiden rataverkkoihin
muokkaaLatvian rataverkko liittyy luonnollisesti naapurimaiden ratoihin, joissa on käytössä sama tsaarinajalta peräisin oleva raideleveys (1 520 mm).[5]
- Liettua: Liettuan rautatiet (Lietuvos Geležinkeliai, LG),
- Valko-Venäjä: Valko-Venäjän rautatiet (Belaruskaja Tšyhunka, БЧ),
- Venäjä: Venäjän rautatiet (ven. РЖД, RŽD) ja
- Viro: Elron.
- Katso myös: Rail Baltica
Latvian rataverkon raja-asemina näiden naapurimaiden kanssa toimivat[3]:
- Liettuaan: Väinänlinna (Daugavpils), Eglaine, Kurcums, Meitene ja Reņģe
- Valko-Venäjälle: Indra -Polatskiin vievän radan suuntaan, Indra on samalla EU:n raja-asema;
- Venäjälle: Rēzekne, Kārsava ja Zilupe: Pihkova–Pietari- sekä Velikije Luki–Moskova-ratojen suuntaan; nämä Latvian asemat toimivat samalla EU:n raja-asemina
- Viroon: Valka/Lugaži: ratayhteys Viron suuntaan
Tytäryhtiöt
muokkaa- LatRailNet
- LDz Cargo
- LDz infrastruktūra Ltd
- LDz ritošā sastāva serviss
- LDz apsardze
- LDz Loģistika
Lähteet
muokkaa- ↑ Latvian Railway (LDz) Concern 2009. Latvijas dzelzceļš. Viitattu 14.3.2010. (englanniksi)
- ↑ Pasažieru vilciens - About us Riika: Pasažieru vilciens, pv.lv. Viitattu 3.7.2015. (englanniksi)
- ↑ a b c d State joint stock company “Latvian Railway” - Network statement 2010 (Lausunto Latvian rautatieverkosta 2010. Liitteenä mm. Latvian rataverkon kartta ja reittien tarkempi kuvaus) 2009. VAS LDz (Latvijas dzelzceļš). Arkistoitu 10.5.2013. Viitattu 14.3.2010. (englanniksi)
- ↑ Pasažieru vilciens - passanger traffic network (Kartta Latvian sisäisestä henkilöjunaverkosta) VAS LDz (Latvijas dzelzceļš). Arkistoitu 9.12.2012. Viitattu 24.3.2010. (latviaksi)
- ↑ ~ubersichtskarte der Eisenbahnen in Europa (pdf) (Saksan DB:n Euroopan päärataverkon kartta) Die Bahn (DB), Saksa. Arkistoitu 12.8.2011. Viitattu 21.4.2010. (saksaksi)
Aiheesta muualla
muokkaa- Latvijas dzelzceļš (LDz). Yhtiön kotisivu (latviaksi), (englanniksi) ja (venäjäksi)
- Latvian rautateiden kansainvälisen liikenteen kartta - liikennöitsijänä tytäryhtiö JSC “Starptautiskie pasažieru pārvadājumi” (tilanne 2008) (englanniksi)
- Kansallisen junaliikenteen kartta - liikennöitsijänä tytäryhtiö JSC “Pasažieru vilciens” (latviaksi) ja (englanniksi)
- Saksan rautateiden kartta Euroopan rautatieverkosta (pdf) (Arkistoitu – Internet Archive) (saksaksi)
- Latvian rautatiereittien historiaa (latviaksi)
- LDz:n vuosikertomus 2009 (pdf) (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)