Lasten oikeudet

lasten ihmisoikeudet

Lasten oikeudet ovat ihmisoikeuksia, jotka on kohdennettu erityisesti lapsille.

Yhdistyneet kansakunnat (YK) hyväksyi vuonna 1959 Lapsen oikeuksien julistuksen. Se on yleisluontoinen eikä sido valtioita oikeudellisesti. Lasten oikeuksien julistus käsittelee lasten oikeuksia muun muassa nimeen, kansalaisuuteen, fyysiseen, henkiseen ja sosiaaliseen kehitykseen, sosiaaliseen turvaan ja koulutukseen.[1]

Vuonna 1989 YK hyväksyi yleiskokouksessaan Lapsen oikeuksien sopimuksen. Se koskee kaikkia alle 18-vuotiaita, ja se luettelee lapsille kuuluvat oikeudet ja asettaa valtioille ensisijaisen vastuun toteuttaa ne. Sopimus tuli voimaan Suomessa vuonna 1991 ja se myös sitoo valtioita oikeudellisesti.[2]

YK:n lapsen oikeuksien julistusMuokkaa

YK hyväksyi 20. marraskuuta 1959 lapsen oikeuksien julistuksen. Julistus on yleisluontoinen, eikä se sido valtioita oikeudellisesti. Julistuksen kymmenen periaatetta sisällytettiin vuonna 1989 valtioita sitovaan YK:n lapsen oikeuksien sopimukseen.[3]

Lapsen oikeuksien julistuksen mukaan lapselle kuuluvat kaikki ihmisoikeuksien yleismaailmallisessa julistuksessa mainitut oikeudet ja vapaudet. Julistuksen mukaan lapsi on ruumiillisesti ja henkisesti kypsymätön, ja tarvitsee sen vuoksi sekä ennen syntymäänsä että syntymänsä jälkeen erityistä turvaa ja huolenpitoa, mukaan lukien lakisääteistä suojelua. Julistuksen tarkoitus on taata lapselle onnellinen lapsuus sekä oikeus nauttia julistuksessa määriteltyjä oikeuksia ja vapauksia.[3]

YK:n lapsen oikeuksien sopimusMuokkaa

Vuonna 1989 hyväksytystä lapsen oikeuksien yleissopimuksesta[4] tuli laajimmin ratifioitu ihmisoikeussopimus, jonka ulkopuolella on ainoastaan yksi maa, Yhdysvallat. Sopimus on yleisesti hyväksytty käsitys siitä, mitä oikeuksia kaikilla lapsilla pitäisi olla " ihonväriin, sukupuoleen, kieleen, uskontoon, poliittisiin mielipiteisiin, kansallisuuteen, etniseen tai sosiaaliseen alkuperään, varallisuuteen, vammaisuuteen tai syntyperään" katsomatta.

Sopimus koskee kaikkia alle 18-vuotiaita. Artikla 38 suojelee vain alle 15-vuotiaita lapsia osallistumiselta sotatoimiin. Vuonna 2000 laadittu Lapsen oikeuksien sopimuksen lisäpöytäkirja Lasten osallistumisesta aseellisiin konflikteihin nostaa alaikärajan 18 vuoteen. Se astui voimaan 12. helmikuuta 2002. Sen on marraskuuhun 2007 mennessä allekirjoittanut 122 valtiota ja ratifioinut 119 valtiota. Toinen lisäpöytäkirja käsittelee lapsikauppaa, lapsiprostituutiota ja lapsipornografiaa. Se astui voimaan 18. tammikuuta 2002.

Lasten oikeudet SuomessaMuokkaa

Oikeudet koulussaMuokkaa

Suomen perustuslain 11 §:n 2 momentin perusteella ketään ei voida velvoittaa osallistumaan vakaumuksensa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen. Tämän perusteella oppilasta ei voida velvoittaa osallistumaan jumalanpalvelukseen, uskonnolliseen päivänavaukseen tai muuhun uskonnolliseen tilaisuuteen.[5]

Nykyinen käytäntö on, että oppilaan huoltaja ilmoittaa, jos oppilas ei osallistu uskonnon harjoittamiseen. Ilmoituksen voi tehdä kertaluontoisesti esimerkiksi kouluun ilmoittauduttaessa tai tapauskohtaisesti. Ilmoituksen jälkeen koulun on huolehdittava siitä, että oppilas ei osallistu kyseisiin tilaisuuksiin. Koululla on vastuu oppilaan turvallisuudesta myös silloin, kun oppilas ei osallistu koulun järjestämään uskonnolliseen tilaisuuteen. Koulu järjestää oppilaalle tilaisuuden ajaksi muuta toimintaa. Lukiossa ilmoituksen tekee oppilas itse.[5]

Suurin osa koulujen päivänavauksista on uskonnon harjoittamista.[6] Vapaa-ajattelijain liiton entinen pääsihteeri Erkki Hartikainen valitti YK:n ihmisoikeuskomitealle, että lukion aamuhartaudet, kuten myös peruskoulun päivänavaukset loukkaavat kirkkoon kuulumattomien oikeuksia. Yhdysvaltain korkein oikeus on kieltänyt päivänavaukset, koska ne rikkovat perustuslakia.[7]

Kritiikki Suomen tilannetta kohtaanMuokkaa

Euroopan Ihmisoikeustuomioistuin on antanut useita langettavia tuomioita Suomen valtiolle lasten oikeuksien noudattamatta jättämisestä. [8]

Suomen lastensuojelujärjestelmä sisältää epäkohtia ja vakavia oikeusturvaongelmia. Eduskunnan oikeusasiamies nosti joulukuussa 2013 lastensuojelun ja lapsiasioiden käsittelyn puutteet yhdeksi vakavista suomalaisista perus- ja ihmisoikeusongelmista. Vuonna 2008 voimaan tulleen lastensuojelulain kokonaisuudistuksen yhteydessä eduskunnan oikeusasiamies kiinnitti huomiota siihen, ettei uudessa laissa selvitetty Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen havaitsemien ongelmien ehkäisemistä. Hän ehdotti, että lapsen ja vanhemman välisen suhteen suoja ja huoltajan oikeudet tulisi ottaa paremmin huomioon. [9]

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. Lapsen oikeuksien julistus Unicef. Arkistoitu . Viitattu 5.7.2022.
  2. Mikä on Lapsen Oikeuksien Sopimus? unicef.fi. Arkistoitu . Viitattu 13.8.2011.
  3. a b Lapsen oikeuksien julistus Unicef. Arkistoitu 7.5.2016. Viitattu 5.7.2022.
  4. https://web.archive.org/web/20090305081518/http://www.unicef.fi/files/unicef/pdf/Lasten_oik_sopimus.pdf Lapsen oikeuksien sopimus
  5. a b Perusopetuslain muutoksen vaikutukset uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetukseen sekä koulun toimintaan (PDF) Opetushallitus. Viitattu 26.1.2010.
  6. Hartikainen, Erkki: Ihmisoikeudet Suomen koululaitoksessa (artikkeli) Vapaa ajattelija. 2–3/2004. Helsinki: Vapaa-ajattelijan liitto ry. Viitattu 22.12.2008.
  7. Vainio, Janne: Suvaitsevuutta? (pääkirjoitus) Vapaa ajattelija. 1/2003. Helsinki: Vapaa-ajattelijan liitto ry. Viitattu 22.12.2008.
  8. Eurooppalaisen Oikeusturvan Keskusliitto 2010. Rovaniemi: http://eok.fi. Arkistoitu 11.2.2015. Viitattu 11.02.2015.
  9. Lokakuun liike 2014. Tampere: lokakuunliike.com. Viitattu 11.02.2015.

Aiheesta muuallaMuokkaa