Lasikotilo

nilviäislaji

Lasikotilo (Vitrina pellucida) on Suomessa yleinen pienehkö maakotilolaji.

Lasikotilo
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Nilviäiset Mollusca
Luokka: Kotilot Gastropoda
Alaluokka: Keuhkokotilot Pulmonata
Lahko: Maakeuhkokotilot Stylommatophora
Heimo: Lasikotilot Vitrinidae
Suku: Vitrina
Laji: pellucida
Kaksiosainen nimi

Vitrina pellucida
(Muller, 1774)

Synonyymit
  • Helicolimax pellucidus
Katso myös

  Lasikotilo Commonsissa

Koko ja ulkonäkö muokkaa

Lasikotilon litistyneen pallomainen kuori on 4,5–6,0 mm leveä. Tuoreena kuori on läpinäkyvä, korkeintaan hieman vihertävä, mutta vanhat kuoret samenevat vihertävänvalkeiksi. Kuoren pinta on kiiltävä ja sileä ja kuori itsessään on ohut ja hauras. Napa on erittäin pieni. Kierteitä on kolme ja ne laajenevat voimakkaasti suurta suuaukkoa kohti. Suuaukolla ei ole paksuuntunutta huulta eikä hammasmaisia ulokkeita. Itse eläin on noin 10 mm pitkä, väriltään harmaa ja sen pää ja tuntosarvet ovat muuta ruumista tummemmat.[1][2]

Levinneisyys muokkaa

Lajin levinneisyys ulottuu Euroopasta ainakin Keski-Aasiaan.[2] Suomessa se on yksi yleisimmistä maakotilolajeista ja esiintyy koko maassa.[1]

Elinympäristö ja elintavat muokkaa

Reheväkasvuiset, kosteat paikat ovat lasikotilon ominta elinympäristöä. Se viihtyy myös kulttuuriympäristöissä, mutta välttelee pelkkiä havupuita kasvavia metsiä. Laji sietää kuivempaa ympäristöä kuin muut heimonsa edustajat[2]. Ravinnokseen lasikotilot käyttävät pääasiassa kasviperäistä materiaalia, mutta saattavat myös saalistaa muita kotiloita. Näin tapahtuu etenkin aikaisin keväällä, jolloin hyvin kylmää sietävät lasikotilot käyttävät ravinnokseen vielä talvihorroksessa olevia kotilolajeja.[1]

Lasikotilo elää noin vuoden, mutta elinkierron sijoittuminen vuodenaikojen suhteen vaihtelee alueittain. Esimerkiksi joillakin alueilla vain munat talvehtivat, toisilla aikuiset kotilot.[2]

Lähteet muokkaa

  1. a b c A. Koivunen, P. Malinen, H. Ormio, J. Terhivuo & I. Valovirta: Suomen kotilot ja etanat. Opas nilviäisten maailmaan. Helsinki: Hyönteistarvike Tibiale Oy, 2014. ISBN 978-952-67544-6-8. s. 33 sekä 239–241
  2. a b c d SUB Göttingen: AnimalBase (englanniksi)

Aiheesta muualla muokkaa