Lars Hornborg
Lars Rudolf (Lasse) Hornborg (13. joulukuuta 1890 Helsinki[1] – 1. syyskuuta 1961 Helsinki) oli suomalainen lakimies ja urheilujohtaja. Hän oli nuoruudessaan aktiivi ja kansallisesti menestynyt yleisurheilija.
Henkilöhistoria
muokkaaLars Hornborgin vanhemmat olivat senaattori Nikolai Konstantin Hornborg ja Aleksandrine Roedinger. Hänen toinen puolisonsa vuodesta 1933 oli Ingrid Margareta Sahlberg. Hornborg tuli ylioppilaaksi 1909, suoritti oikeustutkinnon 1913, yleisen hallintotutkinnon 1914 ja saavutti varatuomarin arvon 1916.[1] Sen jälkeen hän toimi asianajajana omistamassaan Asianajotoimisto Procopé & Hornborgissa 1918–1961. Hän toimi lisäksi Suomen Asianajajaliiton pitkäaikaisena puheenjohtajana.
Urheilu- ja urheiluvaikuttajan ura
muokkaaUrheilujohtajaurallaan hän toimi SVUL:n urheilujaoston puheenjohtajana 1923 ja sitä ennen SVUL:n liittojohtokunnan jäsenenä 1918–1923 sekä varapuheenjohtajana 1918–1919. Suomen Olympiakomitean hallituksessa Hornborg toimi 1923–1926 ja valmennusvaliokunnan puheenjohtajana 1919–1920. Oman seuransa Helsingin IFK:n puheenjohtajana hän oli 1923–1928 ja sitä ennen varapuheenjohtajana 1917–1919.
Oman aktiiviuransa aikana 1910-luvulla hän saavutti Suomen mestaruuden kymmenottelussa 1912, vauhdittomassa korkeudessa 1911 tuloksella 140, 110 metrin aidoissa 1918 ajalla 16,8 sekä Helsingin IFK:n viestijoukkueen jäsenenä 4 × 100 ja 4 × 400 metrillä vuonna 1918.[2][3]
Lähteet
muokkaa- Martiskainen, Seppo et.al (toimi.): Suomi voittoon - kansa liikkumaan, Suomen yleisurheilun 100 vuotta. SUL Julkaisut Oy, 2006. ISBN 951-98952-2-1. s.40.
Viitteet
muokkaa- ↑ a b L. Arvi P. Poijärvi, Ilmari Havu, Mauno Jääskeläinen (toim.): Kuka kukin on (Aikalaiskirja). Henkilötietoja nykypolven suomalaisista 1950, s. 208. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1949.
- ↑ 20.06.1912 Suomen Urheilulehti no 21, sivut 3-4
- ↑ Virtamo, Keijo (toim.): Fokus-Urheilu 2, s. 447–448. Otava, 1970.