Avaa päävalikko

Lars Heinrichs

suomalainen kenraalimajuri

Lars Gunnar Heinrichs (31. tammikuuta 1920 Pariisi20. maaliskuuta 1985 Jyväskylä)[1] oli suomalainen kenraalimajuri. Hänen vanhempansa olivat diplomi-insinööri ja jääkärieversti Karl Gunnar Heinrichs ja Elisabeth Anderzén. Jalkaväenkenraali Axel Erik Heinrichs oli hänen setänsä.[1]

Lars Gunnar Heinrichs
Heinrichs vuonna 1961
Heinrichs vuonna 1961
Henkilötiedot
Syntynyt 31. tammikuuta 1920
Pariisi
Kuollut 20. maaliskuuta 1985 (65 vuotta)
Jyväskylä
Sotilashenkilö
Palvelusmaa(t)  Suomi
Palveluvuodet 1942–1979
Sotilasarvo Kenraalimajuri

Lars Heinrichs valmistui Kadettikoulusta jatkosodan aikana 1943 ja Sotakorkeakoulusta 1952 (ye-upseeri 1954). Talvisodassa hän toimi joukkueenjohtajana PPP 8:ssa ja jatkosodassa komppanianpäällikkö JR 53:ssa. Sodan jälkeen hän oli sijoitettuna eri jalkaväkirykmentteihin. Pääesikunnassa hän työskenteli toimistoupseerina 1953-1954. Hän opetti Taistelukoulussa 1954-1959. Uudenmaan prikaatin esikuntapäälliköksi hänet nimitettiin vuosiksi 1959-1961. Pääesikunnan ulkomaantoimiston päällikkönä hän oli 1961. Sotilasasiamiehenä Ruotsissa, Tanskassa ja Norjassa hän toimi 1961-1965. Uudenmaan rakuunapataljoonaa Heinrichs komensi vuosina 1965-1966. Pääesikunnassa hän oli tiedustelupäällikkönä 1966-1971. Kadettikoulua hän johti 1971-1974. Sisä-Suomen sotilasläänin komentajana Heinrichs toimi vuodesta 1974 eteenpäin. [2]

YlennyksetMuokkaa

  • Vänrikki 1938
  • Luutnantti 1942
  • Kapteeni 1944
  • Majuri 1956
  • Everstiluutnantti 1961
  • Eversti 1966
  • Kenraalimajuri 1974[3]

LähteetMuokkaa

  1. a b Vaelma, Mikke: Lars-Gunnar HEINRICHS Geni.com. 13.12.2010. Viitattu 17.2.2017.
  2. Kadettiupseerit 1920-1985, s. 153. Kadettikunta r.y., 1985. ISBN 951-99690-4-7.
  3. http://runeberg.org/kuka/1978/0204.html