Laplatanturpiaali
Laplatanturpiaali (Xanthopsar flavus)[2] on turpiaaleihin kuuluva lintulaji. Lajia tavataan uhanalaisena Etelä-Amerikassa.
| Laplatanturpiaali | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Varpuslinnut Passeriformes |
| Heimo: | Turpiaalit Icteridae |
| Suku: | Xanthopsar |
| Laji: | flavus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Xanthopsar flavus |
|
| Katso myös | |
|
|
|
Koko ja ulkonäkö muokkaa
Laplatanturpiaali kasvaa 18–19 cm pitkäksi. Sukupuolet eroavat toisistaan ulkonäöltään. Laplatanturpiaalikoiraan pää, rinta ja vatsa ovat kirkkaan keltaiset. Niska, selkä ja siivet ovat mustat. Naaraslinnun päälaki selkä ja siivet ovat tumman ruskeat. Selässä on heikohkosti erottuvia harmaita juovia. Laplatanturpiaalinaaraan naama rinta ja vatsa ovat keltaiset.[3][4][5]
Levinneisyys ja elintavat muokkaa
Laplatanturpiaalia tavataan Brasilian eteläosista Argentiinaan, mutta varsinkin Argentiinassa se on hävinnyt monilta alueilta. Lajin elinympäristöä ovat ruohomaat ja se elää alueesta riippuen niin savanneilla ja maatalousmailla kuin kosteikkojen ruovikoissakin. Se liikkuu suurimmillaan muutaman kymmenen linnun parvina. Laplatanturpiaali pesii kolonioina ja pesimäkausi on lokakuusta tammikuulle.[3][4][5] Laplatanturpiaali syö niveljalkaisia[6].
Laplatanturpiaali luokitellaan erittäin uhanalaiseksi, ja kannan kooksi arvioidaan 2 500–10 000 yksilöä. Kantaa uhkaa elinympäristön häviäminen laiduntamisen, maastopalojen ja rikkaruohomyrkkyjen käytön vuoksi. Myös pyydystäminen häkkilinnuiksi ja pesäloiset ovat uhka.[1]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b BirdLife International: Xanthopsar flavus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2023-1. 2019. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 23.3.2024. (englanniksi)
- ↑ Laplatanturpiaali – Xanthopsar flavus Suomen Lajitietokeskus. Viitattu 23.3.2024.
- ↑ a b Robert S. Ridgely, Guy Tudor: Field Guide to the Songbirds of South America, s. 669. University of Texas Press, 2009. ISBN 978-0-292-71748-0. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 23.3.2024). (englanniksi)
- ↑ a b Mark Pearman, Juan Ignacio Areta: Birds of Argentina and the Southwest Atlantic. Bloomsbury Publishing, 2020. ISBN 978-1-4729-7310-8. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 23.3.2024). (englanniksi)
- ↑ a b Saffron-cowled Blackbird Xanthopsar flavus BirdLife International. Viitattu 23.3.2024. (englanniksi)
- ↑ Rosendo M. Fraga: Ecology, behavior and social organization of saffron-cowled blackbirds (Xanthopsar flavus). Ornitología Neotropical, 2005, 16. vsk, nro 1, s. 15–29. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 23.3.2024. (englanniksi)