Lapinraja
Lapinraja eli Lapin ja Lannan raja tarkoittaa historiallista rajavyöhykettä suomalaisen ja ruotsalaisen talonpoikaisasutuksen ja saamelaisasutuksen välillä. Lapinrajalta alkoivat saamelaisten käyttämät alueet; talonpojat eivät saaneet asettua sen taakse asumaan eivätkä edes metsästää tai kalastaa alueella ilman saamelaisten lupaa. Rajantakaiset alueet eivät myöskään kuuluneet linnalääneihin. Rajaa ei ollut merkitty karttaan tai maastoon, vaan sen sijainti säilyi paikallisena perimätietona. Lapinrajan tarkka sijainti oli usein riitelyn kohteena ja aiheesta käytiin paljon käräjiä. Esimerkiksi 1672 Kemin kesäkäräjillä alkoi oikeudenkäyntien sarja kemijärveläisten talonpoikien sekä Sodankylän ja Keminkylän lappalaisten välillä rajan sijainnista, joka päättyi lopullisesti lappalaisten eduksi vasta 1724.[1]
Saamelaisten ahkerasta käräjöinnistä huolimatta raja siirtyi kuitenkin pikkuhiljaa pohjoisemmaksi talonpoikaisen asutuksen levitessä. Esimerkiksi Tornionjokilaaksossa lapinraja sijaitsi 1400-luvulla Pellon yläpuolella, mutta vuonna 1584 kuningas Juhana III vahvisti lapinrajan Muonionjoen Sonkamuotkan kohdalle,[2] nykyisen Enontekiön kunnan etelärajalle.
Uuden ajan alussa suurvaltapolitiikka johti rajalinjan merkityksen vähenemiseen. Lanta kuului Ruotsille, joka laajensi valtapiiriään levittämällä talonpoikaista suomalaisasutusta, tavoitteena vahventaa otettaan Lapinmaasta venäläisten (jotka myös verottivat lappalaisia) vaikutusvaltaa vastaan. Uusia alueita raivanneet kaskiviljelijät saivat sekä virallisia että tosiasiallisia helpotuksia ja vapautuksia raskaina pidetyistä veroista, sotaväenotoista ja muista yhteiskunnan rasitteista. Usein vapautuksia luvattiin tietyksi aikaa, toisinaan taas virkamies ei edes tavoittanut uudisasukkaita vuosikausiin. Nämä helpotukset myötävaikuttivat maanviljelyn levittäytymiseen ilmaston kannalta entistä epäsuotuisemmille seuduille. Raja määriteltiin viimeksi juridisesti vuonna 1795, mutta silloin se oli jo pitkälti menettänyt merkityksensä saamelaisen ja suomalaisen asutuksen ja elinkeinojen yhtenäistyessä. Vuodesta 1809 sekä (Suomen) Lappi että (Suomen) Lanta kuuluivat samaan hallintoon; osaksi Venäjään kuuluvaa Suomen suuriruhtinaskuntaa.
Vanha lapinraja ei ole yhtenevä sen enempää nykyisen Lapin maakunnan, saamelaisalueen kuin poronhoitoalueenkaan etelärajan kanssa; sen sijaan Lapin historiallisen maakunnan rajan voi joiltain osin sanoa perustuvan vanhaan lapinrajaan. Kuitenkin tämäkin raja muuttui historiallisena aikana useaan otteeseen, ja näin raja kuvastaa vain pitkän ja monivaiheisen kehityksen viimeisintä vaihetta[3].
Lähteet muokkaa
- ↑ Suur-Sodankylän historia 1, s.87-92, Jyväskylä 1995, ISBN 951-96796-1-8
- ↑ Tornionlaakson historia I, s. 258. Malung: , 1991. ISBN 91-630-0263-9
- ↑ Elo, Tiina & Seppälä, Sirkka-Liisa: Raivaajien ja rakentajien Salla. Sallan kulttuuriympäristöohjelma, s. 35-37.. Suomen ympäristö 31 / 2012. Ympäristöministeriö ja Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, 2012. ISBN 978-952-11-4066-2 (pdf). Lataussivun osoite (pdf) (viitattu 1.11.2019).