Laarit (lat. lares) olivat roomalaisessa mytologiassa joko perheen esi-isiä, jotka auttoivat näitä sukulaisiaan uhrilahjoja vastaan, tai erillisiä jumalia, joilla ei ollut sukulaisuussiteitä talon asukkaisiin. Tällöin laarit usein kuvattiin tanssahtelevana nuorenaparina. Laarit olivat joka talon henkilökohtaisia jumalia, jotka "asuivat" omissa alttareissaan jossain talon sopessa.

Lararium Pompejissa.

Tärkeimpiä laareja olivat perheen suojelijoina toimineet laarit (lares familiares), joita kunnioitettiin kodeissa. Laarien kuvia säilytettiin joko atriumissa lieden vieressä tai erityisessä kaapissa (lararium). Teiden ja katujen risteyksissä palvottiin piirikuntien ja kaupungin kortteleiden laareja (lares compitales). Omat laarinsa olivat myös kaupungeilla (lares publici) ja valtiolla (lares praestites). Laarien kanssa palvottiin keisari Augustuksen ajoista lähtien keisarin geniusta.[1]

LähteetMuokkaa

  1. Iso tietosanakirja, Otava 1931–1939

Aiheesta muuallaMuokkaa

Tämä antiikkiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.