Maankäyttö, maankäytön muutos ja metsätaloussektori

Maankäyttö, maankäytön muutos ja metsätaloussektori on kokonaisuus, jota käsitellään valtioiden hiilinieluja ja päästöjä arvioitaessa. Se tunnetaan usein englanninkielisellä lyhenteellä LULUCF (Land use, land-use change, and forestry).

YK:n ilmastosopimus (1992) ja Kioton pöytäkirja (1997) velvoittavat maat raportoimaan LULUCF-sektorin nielut ja päästöt vuosittain. Kioton sopimuksen mukaan kukin osapuoli voi lukea hyväkseen kasvihuonekaasujen lähteistä syntyvien päästöjen ja nielujen aikaansaamien poistumien nettomuutokset, jotka johtuvat välittömistä ihmisen toiminnan aiheuttamista maankäytön muutoksista ja metsätalouden toimenpiteistä, jotka rajataan vuodesta 1990 lähtien tapahtuneeseen metsitykseen, uudelleen metsitykseen ja metsänhävitykseen.

EU:n asetus vuodelta 2018 määrittelee laskentasäännöt sille, miten maankäytön, maankäytön muutoksen ja metsänhoidon nielut ja päästöt otetaan huomioon EU:n ilmastotavoitteissa kaudella 2021–2030. Uusi asetusehdotus laadittiin kesällä 2021. Eri maankäyttömuodoille käytetään erilaisia laskentasääntöjä. Metsien käyttöä ja kasvua verrataan vuosien 2000–2009 metsänkäyttöön. Viljelysmaan ja ruohikkoalueiden päästöjä verrataan kauteen 2005–2009.

EU:n säännöstö laajentaa seurantaa muihin maankäyttötyyppeihin (kosteikot tulevat mukaan vuonna 2006), määrittelee selkeämmät ja yhtenäisemmät laskentasäännöt ja luo hallintomekanismin jäsenmaiden päästöjen ja nielujen seurannalle.

Aiheesta muualla

• Land Use, Land-Use Change and Forestry (LULUCF) United Nations Framework Convention on Climate Change (UNFCCC)
• Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2018/841 EUR-Lex