Lothlórien
Lothlórien tai lyhyemmin Lórien on J. R. R. Tolkienin fantasiaromaanissa Taru sormusten herrasta esiintyvä kuvitteellinen metsämaa, jonka kautta Sormuksen Saattue kulkee matkallaan kohti Tuomiovuorta. Salaperäisen maan asukkaat ovat haltioita, ja heidän johtajiaan ovat valtias Celeborn ja valtiatar Galadriel.
Lothlórien sijaitsee Keski-Maassa Anduin-joen laaksossa Sumuvuorten itäpuolella lähellä kääpiöiden vanhaa Morian valtakuntaa. Koko Keski-Maasta vain siellä kasvaa suuria mallornpuita, joiden lehdet ruskaantuvat syksyllä kullanvärisiksi ja putoavat vasta keväällä[1].
Lothlórienissa kuolevaisten on hyvin vaikea hahmottaa ajan kulumista. Tarussa sormusten herrasta Sormuksen saattue kokee viettävänsä maassa muutamia päiviä, sikäli kuin kykenevät laskemaan, mutta heidän poistuessaan kuu näyttää olevan samassa vaiheessa kuin heidän saapuessaan maahan. Tolkien yhdistelee tässä kansanperinteessä esiintyviä kahtalaisia teemoja haltijoiden ja ajan yhteydestä – toisaalta haltijoiden keskuuteen eksynyt kuolevainen voi tietämättään kuluttaa jopa vuosikymmeniä vain päiviltä tuntuneessa ajassa, toisaalta saatetaan kertoa ulkomaailman liikkeen pysähtyvän haltijoiden soittaessa musiikkiaan.[2]
Osuus Tarussa sormusten herrasta
muokkaaTarussa sormusten herrasta Sormuksen saattue saapuu Lothlórieniin Sormuksen ritarien lopulla kuljettuaan Morian halki. Haltiavaltakunnassa he saavat mahdollisuuden toipua ennen matkan jatkamista.
Galadriel tarjoaa Frodolle ja Samille tilaisuuden katsoa peiliinsä, joka näyttää näkymiä menneestä, nykyisyydestä ja tulevasta. Frodo tarjoaa kantamaansa Sormusta Galadrielille, mutta tämä voittaa kiusauksen ja kieltäytyy. Samalla Galadriel paljastaa kantavansa itse yhtä kolmesta haltiasormuksesta, Nenyaa.
Saattueen lähtiessä maasta Galadriel tarjoaa kullekin saattueen jäsenelle jonkin lahjan. Sam saa rasiallisen maata, jonka hän levittää tarinan lopussa ympäri Kontua saaden maan kukkimaan. Rasian keskellä olleen pähkinän hän istuttaa Juhlaniitylle, ja siitä kasvaa mallorn.
Historia
muokkaaTämä metsä tunnettiin yleisesti sen Sindarinkielisellä nimellä Laurelindórinan (Laulavan kullan laakson maa) ja Lórinand (kultainen laakso), ja se uudelleennimettiin Lothlórien:ksi (Kukkiva Lórien) muistoksi Lórienista, jonka Noldor jättivät jälkeensä; mutta nimi lyhennettiin usein Lórieniksi (Kultainen maa, kuitenkin se tarkoitti myös unta). Muita nimiä metsälle oli Rohirrimin kielellä Dwimordene ja westronin kielellä Kultainen metsä.
Lórieniin, kuten myös Synkmetsään asettuivat Nandorin Sindar-haltiat joskus Ensimmäisellä ajalla. Toisella ajalla, Sindarit rikastuttivat asukaslukuaan, ja heitä hallitsi Amdír, Sindarylimys. Viimeinen Lóthlorienin Sindarylimys oli Amroth, joka meni Edhellondiin, lähelle Dol Amrothia etelään Gondorista, Nimrodelille ja katosi merelle. Sindarylimysten jälkeen Lórienilla ei ollut pitkään aikaan hallitsijoita, kunnes Galadriel ja Celeborn saapuivat sinne Eregionista. Mutta aiheesta on myös toinenkin tarina, jonka mukaan Galadrielin ja Celebornin ihastumisen jälkeen he halusivat hallita yhdessä ja perustivat Sumuvuorten toiselle puolelle Lothlórienin valtakunnan. Tätä versiota Tolkienin ihailijat pitävät todellisempana. Lórien sijaitsi Celebrant-joen molemmilla puolilla, kaakkoon Khazad-dûmista.
Sen jälkeen kun Galadriel matkusti Valinoriin, Lórienin haltioita hallitsi yksin Celeborn, ja heidän metsänsä yhdistettiin eteläiseen Synkmetsään, mutta asukkaat katosivat sieltä Neljännen ajan aikana kunnes kaikki haltiat olivat poissa. Aragornin ja Arwenin tarussa ajaton haltiavaltakunta on ollut täysin tyhjänä samaan aikaan kun kuningas Elessar kuoli.
Lähteet
muokkaa- Hammond, Wayne G. & Scull, Christina: The Lord of the Rings: A Reader's Companion. Lontoo: HarperCollins, 2005. ISBN 0-00-720308-X
Viitteet
muokkaa- ↑ Hammond & Scull 2005, s. 300–301.
- ↑ Shippey, Tom: J.R.R. Tolkien – Author of the Century, s. 89–90. Boston – New York: Houghton Mifflin, 2002. ISBN 0-618-12764-X