Lännenpiivi

lintulaji

Lännenpiivi (Contopus sordidulus) on Pohjois- ja Keski-Amerikassa pesivä ja Etelä-Amerikassa talvehtiva tyranneihin kuuluva varpuslintu.

Lännenpiivi
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Eukaryootit Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Varpuslinnut Passeriformes
Heimo: Tyrannit Tyrannidae
Suku: Piivit Contopus
Laji: sordidulus
Kaksiosainen nimi

Contopus sordidulus
P.L. Sclater, 1859

Alalajit[2]
  • C. s. griscomi
  • C. s. peninsulae
  • C. s. saturatus
  • C. s. sordidulus
  • C. s. veliei
Katso myös

  Lännenpiivi Wikispeciesissä
  Lännenpiivi Commonsissa

Koko ja ulkonäkö muokkaa

Kooltaan lännenpiivi on 14–16 cm. Väritykseltään laji on pääosin tumman harmaa. Siivissä on vaaleita juovia, jotka ovat nuorilla linnuilla aikuisia kellertävämmät eivätkä yhtä selkeät. Nuoret linnut ovat myös väriltään hieman aikuisia tummempia. Lännenpiivin kurkku ja alavatsa ovat väritykseltään valkoiset. Ulkonäöltään lännenpiivi muistuttaa huomattavasti idänpiiviä (Contopus virens) ja ainoa tuntomerkki, jolla lajit voi varmasti erottaa toisistaan erityisesti talvehtimisalueilla on niiden kutsuääni.[3][4][5][6][7]

Levinneisyys ja elinympäristö muokkaa

Lännenpiivi pesii Pohjois-Amerikassa Yhdysvalloissa ja Kanadassa. Levinneisyysalue ulottuu Alaskasta etelään Kanadan läpi Minnesotaan ja Kaliforniaan. Lisäksi laji pesii myös Keski-Amerikassa Meksikosta Hondurasiin. Laji on pitkän matkan muuttaja ja talvehtii Etelä-Amerikassa pohjois- ja länsiosissa. Kesällä lajia tavataan monenlaisista metsistä. Suosittuja ovat havumetsät sekä mäntyä ja tammea kasvavat sekametsät. Talvisin lajia tavataan trooppisista metsistä ja niiden reunamailta sekä pelloilta, ruohomailta ja tiheiköistä. Lännenpiivin talvehtimisympäristöt sijaitsevat yleensä alle 1 000 metrin korkeudella merenpinnasta.[3][4][5][6][7][8]

Elintavat muokkaa

 
Lännenpiivin pesä ja poikasia

Lännenpiivit lähtevät talvehtimisalueiltaan huhti-toukokuussa ja ensimmäiset linnut lähtevät etelään elokuussa ja loputkin viimeistään lokakuun lopulla. Laji on todennäköisesti yömuuttaja. Lajin pesimäkausi kestää toukokuusta heinäkuun puoleenväliin. Koiras puolustaa reviiriään laulamalla erityisesti aamuisin ja iltaisin. Lajin pesä sijaitsee oksanhaarukassa. Pesä on muodoltaan kuppimainen ja rakennetaan heinistä, sammaleesta ja lehdistä. Naaras munii kahdesta neljään valkoista munaa, joissa on ruskeita tai sinisiä pilkkuja. Naaras hautoo munia noin kahden viikon ajan ja koiras osallistuu kuoriutuneiden poikasten ruokintaan hyönteisillä.[8][5][6]

Ravintonaan lännenpiivit käyttävät lentäviä hyönteisiä, kuten kärpäsiä, ampiaisia, mehiläisiä, kovakuoriaisia ja perhosia. Laji istuu oksalla ja syöksyy nopeasti ilmassa lentävän hyönteisen kimppuun ja palaa takaisin samalle oksalle ruokailemaan. Toisinaan lännenpiivi pyydystää ruokaa myös oksilta tai korkeasta ruohikosta.[5][6]

Lähteet muokkaa

  1. BirdLife International: Contopus sordidulus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 25.2.2014. (englanniksi)
  2. Contopus sordidulus ITIS. Viitattu 25.11.2010. (englanniksi)
  3. a b Bird: The Definitive Visual Guide, s. 346. Dorling Kindersley, 2007. ISBN 978-1-4053-4585-9. (englanniksi)
  4. a b Western Wood-Pewee All About Birds. Cornell Lab of Ornithology. Viitattu 25.11.2010. (englanniksi)
  5. a b c d Lynn Gasparella: Contopus sordidulus Animal Diversity Web. Viitattu 25.11.2010. (englanniksi)
  6. a b c d Kenn Kaufman: Lives of North American Birds, s. 377. Houghton Mifflin Harcourt, 2001. ISBN 978-0618159888. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 25.11.2010). (englanniksi)
  7. a b Steven L. Hilty,Rodolphe Meyer de Schauensee: Birds of Venezuela, s. 608. Princeton University Press, 2003. ISBN 978-0691092508. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 25.11.2010). (englanniksi)
  8. a b Robert S. Ridgely, John A. Gwynne: A Guide to the Birds of Panama: With Costa Rica, Nicaragua, and Honduras, s. 301. Princeton University Press, 1992. ISBN 978-0-691-02512-4. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 25.11.2010). (englanniksi)