Wikipedia

Lännendouglaskuusi

havupuulaji

Lännendouglaskuusi[2][3][4] eli douglaskuusi (Pseudotsuga menziesii, syn. P. douglasii, P. taxifolia) on Pohjois-Amerikasta kotoisin oleva, douglaskuusten (Pseudotsuga) sukuun kuuluva ainavihanta havupuu. Tieteellisen nimensä lännendouglaskuusi on saanut englantilaisen lääkärin Archibald Menziesin (1754–1842) mukaan. Eurooppaan lajin toi skotlantilainen kasvitieteilijä David Douglas vuonna 1827, jonka mukaan laji on saanut nimensä monissa kielissä, muun muassa suomeksi, ruotsiksi ("douglasgran") ja englanniksi ("Douglas-fir").[5] Sahatavarana lännendouglaskuusesta käytetään Suomessa nimeä Oregon-mänty (engl. Oregon pine).[6]

Lännendouglaskuusi
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Havupuut Pinophytina
Luokka: Havupuut Pinopsida
Lahko: Pinales
Heimo: Mäntykasvit Pinaceae
Suku: Douglaskuuset Pseudotsuga
Laji: menziesii
Kaksiosainen nimi

Pseudotsuga menziesii
(Mirb.) Franco

Katso myös

  Lännendouglaskuusi Wikispeciesissä
  Lännendouglaskuusi Commonsissa

Ulkonäkö ja koko muokkaa

 
Douglaskuusen oksa.
 
Vasemmalla lännendouglaskuusen (var. menziesii) ja oikealla harmaadouglaskuusen (var. glauca) käpy.
 
Tuhatvuotiaita lännendouglaskuusia Mount Rainierin kansallispuistossa.
 
Nuori käpy.

Lännendouglaskuusi saavuttaa yleisesti 60–75 metrin pituuden ja 1,5–4 metrin paksuuden, mutta jopa 100-metriset yksilöt eivät ole tuntemattomia.[7] Suomessa laji jää kuitenkin huomattavasti matalammaksi, noin 15–30 metriä korkeaksi. Pihkainen runko on nuorena sileä, pihkarakkulainen ja väriltään tummanharmaa tai vihertävä. Vanhentuessaan ja paksuuntuessaan runko tulee uurteisemmaksi, siihen muodostuu leveitä, pyöreitä kaarnasuomuja ja se muuttuu väriltään punaruskeaksi. Latvus on leveähkön kartiomainen mutta harsu. Oksanhaarat ovat säännöllisinä kiehkuroina, latvuksessa yläviistoon siirottavia. Oksien lehtiarvet ovat sileitä ja soikeita, lehtisilmut ovat pitkäsuippuisia. Lehdet eli neulaset ovat litteitä, kampamaisesti sivuille siirottavia ja kooltaan 20–35 mm pitkiä ja 2 mm leveitä. Lehtien alapinnalla on kaksi vaaleanharmaata ilmarakojuovaa.[8][9][10]

Lännendouglaskuusen kukinto on käpy. Hedekukinnot ovat riippuvia kun taas emikukinnot ovat pystyjä. Kukat ovat yksineuvoisia, kehättömiä ja pieniä. Suomessa lännendouglaskuusi kukkii kesäkuussa. Riippuva käpy on 5–10 cm pitkä. Se kypsyy kukkimisvuonna ja irtoaa kokonaisena. Kävyn peitinsuomujen kärjet ovat pitkiä, selvästi näkyviä ja kolmiliuskaisia. Siemen on ohutkuorinen ja siivekäs.[8][9] Ulkonäöltään lännendouglaskuuset muistuttavat suuresti pihtoja (Abies), mihin sukuun ne aikaisemmin myös luokiteltiin.[5]

Lännendouglaskuusi jaetaan kahteen erilaiseen muunnokseen. Nimimuunnos lännendouglaskuusi (var. menziesii) on näistä suurempikokoisempi kuin lyhyempikasvuisempi harmaadouglaskuusi (var. glauca). Paitsi kokonsa osalta, muunnokset eroavat toisistaan myös neulasten ja käpyjen osalta. Lännendouglaskuusen neulaset ovat tavallisesti vihreitä ja tuoksuvat murskattuina hedelmäiselle, ja sen käpyjen peitinsuomujen kärjet myötäilevät käpyä. Lisäksi kuluvan kesän kasvainranka on karvainen. Harmaadouglaskuusen neulaset puolestaan ovat sinivihreitä ja heikkotuoksuisia, ja käpyjen peitinsuomujen kärjet siirottavat tai kääntyvät taapäisiksi. Kuluvan kesän kasvainranka vaihtelee karvaisesta täysin kaljuun.[5][11]

Lajin muunnoksista lännendouglaskuusi (var. menziesii) on maailman toiseksi pisimmäksi kasvava puu punapuun (Sequoia sempervirens) jälkeen. Pisin tunnettu yksilö on 100,3 metriä pitkä ja paksuin läpimitaltaan 4,85 metriä. Var. menziesii elää yleisesti yli 500-vuotiaaksi ja parhaimmillaan 1000-vuotiaaksi. Harmaadouglaskuusi (var. glauca) jää tätä pienemmäksi, mutta voi saavuttaa jopa 1200 vuoden iän.

Levinneisyys muokkaa

Douglaskuusi kasvaa luonnonvaraisena Pohjois-Amerikan länsiosissa.[5] Levinneisyysalue ulottuu Kanadan Brittiläisestä Kolumbiasta Yhdysvaltojen Kaliforniaan ja Texasiin ja edelleen Meksikon pohjoisosiin.[12] Suomessa lännendouglaskuusi on satunnainen viljelykarkulainen, jota on tavattu luonnonvaraisena muutamin paikoin lähinnä Etelä-Suomesta.[13]

Elinympäristö muokkaa

Alkuperäisellä levinneisyysalueellaan lännendouglaskuusi kasvaa tuoreissa, runsasravinteisisa metsissä usein valtapuuna.[11] Lajin muunnoksista lännendouglaskuusi (var. menziesii) kasvaa lähempänä rannikkoa ja esiintyy lähes merenpinnan tasolta 1 800 metrin korkeuteen. Harmaadouglaskuusi (var. glauca) kasvaa Kalliovuorilla levinneisyysalueensa pohjoisosissa 600 metrin korkeudelta aina eteläosien 3 000 metriin saakka.

Käyttö muokkaa

 
Douglaskuusen puuaines on punertavaa.
 
Douglaskuusen puuainesta

Lännendouglaskuusen puuaines on kauniin punertavaa ja se onkin eräs arvostetuimmista rakennuspuista. Sitä käytetään myös huonekaluihin ja on tärkeä raaka-aine laiva- ja veneveistämöillä. Puuaines on yksi havupuiden lujimmista ja erittäin lahonkestävää. Lisäksi lännendouglaskuusi kuuluu niihin harvoihin puulajeihin, joista saadaan oksatonta ja täysimittaista sahatavaraa. Sahatavarakaupassa puusta käytetään usein kauppanimeä oregonmänty.[10]

Suomessa lännendouglaskuusi on parhaita vieraita puulajeja metsätalouskäyttöön ja menestyy hyvin Keski-Suomea myöten, mutta vielä Etelä-Lapissa lajin kasvattaminen on mahdollista.[5][11] Koristepuuna sitä on käytetty melko vähän. Parhaiten lännendouglaskuusi viihtyy Suomessa tuoreilla vettä läpäisevillä mailla. Se viihtyy aurinkoisemmilla paikoilla kuin metsäkuusi (Picea abies). Lännendouglaskuusen kasvu onkin ollut sopivilla paikoilla Suomessa jopa vähän parempi kuin metsäkuusen tai männyn (Pinus sylvestris).[10] Suomessa viljellään muunnokseen var. menziesii kuuluvia lännendouglaskuusia.[14]

Lähteet muokkaa

  • Euroopan puuopas. Toim. Mitchell, Alan & Wilkinson, John. Viiden painos. Otava, Helsinki 2009 (1989).
  • Hyötykasvit värikuvina. Toim. Rautavaara, Toivo & Tuomola, Pirkkoliisa. 5. painos. WSOY, Helsinki 2002.
  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
  • Suomen puu- ja pensaskasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Palmén, Annikki & Alanko, Pentti & Tigerstedt, Peter M. A. 2. painos. Dendrologian Seura – Dendrologiska Sällskapet r.y., Helsinki 1992. ISBN 951-96557-0-0

Viitteet muokkaa

  1. ↑ Pseudotsuga menziesii IUCN Red List of Threatened Species. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. (englanniksi)
  2. ↑ Räty, Ella: Viljelykasvien nimistö, s. 115. Helsinki: Puutarhaliitto, 2012. ISBN 978-951-8942-92-7.
  3. ↑ Junikka, Leo; Kurtto, Arto: Pseudotsuga menziesii Finto: Kassu - Kasvien suomenkieliset nimet. Kansalliskirjasto. Viitattu 27.9.2015.
  4. ↑ Lampinen, R. & Lahti, T. 2011: Kasviatlas 2010: hakusana 'Pseudotsuga menziesii' (Arkistoitu – Internet Archive). Helsingin yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 16.2.2012.
  5. ↑ a b c d e Euroopan puuopas 2009, s. 86.
  6. ↑ Douglaskuusi Pro Puu ry. Arkistoitu 9.11.2013. Viitattu 4.3.2012.
  7. ↑ Hyötykasvit värikuvina 2009, s. 190.
  8. ↑ a b Suomen puu- ja pensaskasvio 1992, s. 57, 64.
  9. ↑ a b Retkeilykasvio 1998, s. 59.
  10. ↑ a b c Puuproffa: Douglaskuusi (Arkistoitu – Internet Archive) Viitattu 16.2.2012.
  11. ↑ a b c Suomen puu- ja pensaskasvio 1992, s. 64.
  12. ↑ United States Department of Agriculture (USDA): Pseudotsuga menziesii (englanniksi) Viitattu 16.2.2012.
  13. ↑ Lampinen, R. & Lahti, T. 2011: Kasviatlas 2010: Lännendouglaskuusen levinneisyys Suomessa. Helsingin yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 16.2.2012.
  14. ↑ Metla Puuinfo: Douglaskuusi (Arkistoitu – Internet Archive) Viitattu 16.2.2012.

Aiheesta muualla muokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Lännendouglaskuusi&oldid=21708793”