Kymijoen kanava
Kymijoen kanava on suunnitelma kanavoida Kymijoki niin, että sitä voitaisiin käyttää vesiliikenteeseen Päijänteen ja Suomenlahden välillä. Kanavaa on suunniteltu useaan otteeseen 1800-luvun alusta lähtien, ja viimeksi suunnitelma hylättiin vuonna 2002. Kanavasuunnitelmiin on liittynyt myös yhteys Suomenlahdelta Kymijokea pitkin Saimaalle suunnitellun Mäntyharjun kanavan kautta.
Sulut ja linjaus muokkaa
Kanavasuunnitelmaan olisi kuulunut kahdeksan sulkua. Sulut olisivat olleet 1) Kimolan sulku (nykyisessä Kimolan kanavassa), Voikkaan sulku, Kymintehtaan sulku, 2) Keltin sulku, 3) Myllykosken sulku, 4) Anjalan kartanon sulku sekä Kotkan alueella Kymijoen alajuoksun ohittavassa maakanavassa kaksi sulkua (Juurikorven ja Ylänummen sulut). Lisäksi 5) Korian kohdalle olisi tullut kaivanto väylän oikaisemiseksi Korian siltojen kohdalla.[1][2]
Suunnitelman eteläosassa Kotkassa kanava olisi rakennettu Kymijoen muinaisen tulvauoman suuntaisesti nykyisen Nummenjoen vesistön kautta Kaarniemenlahteen (Tavastilan linja). Suunnitelmissa oli myös vaihtoehtoinen läntisempi linjaus, Korkeakosken linja, joka olisi kulkenut Suomenlahteen Kymijoen itäisimmän laskuhaaran Korkeakoskenhaaran kautta.[1] Nämä linjaukset olisivat ohittaneet Kymijoen eteläosan koskiensuojelulailla suojeltuja koskialueita, muun muassa Pernoonkosket.
muokkaa
Kymijoen kanavointi on ollut ensimmäisen kerran esillä jo vuonna 1819, mutta vasta 1838 käynnistettiin ensimmäiset tutkimukset, jolloin luutnantti V. Favorin tutki reittiä Päijänteen ja Suomenlahden välillä. Hän suunnitteli linjauksen, johon olisi tarvittu 25 sulkua. Kymijoen kanavointi nousi uudelleen esille 1850-luvulla, jolloin Suomessa tutkittiin suuria kanavahankkeita, ja hanke oli esillä valtiopäivillä 1863–1864, mutta siitä ei tehty päätöstä. Kanavahanketta on käsitelty myös 1920-luvulla, mutta se arvioitiin liian kalliiksi.[3]
Kymijoen kanavahanke nousi esiin taas 1990-luvulla. Ympäristöjärjestöt ovat vastustaneet voimakkaasti hanketta; ne huomauttivat, että Kymijoen pohjassa on vaarallisia myrkkyjä teollisuuden päästöinä ja rakentamisen seurauksena liikkeelle lähtiessään ne voisivat aiheuttaa ympäristötuhoja.[3] Suomen hallitus päätti 2002, että kanava ei ole Suomen liikenne- ja viestintäministeriön laskelmien mukaan kannattava.[3]
Aiheesta muualla muokkaa
- Itä-Suomen kanavahakkeet Merenkulkulaitoksen raportti Kymijoen-Mäntyharjun kanavien yhteiskuntataloudellisesta kannattavuudesta vuodelta 2000
- Turkka Myllykylä: Suomen kanavien historia. Otava 1991.
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Kymijoen kanava www.vesitiet.org. Arkistoitu 18.12.2014. Viitattu 29.10.2010.
- ↑ a b c Kymijoen kanavointisuunnitelmat kanaler.arnholm.nu. Arkistoitu 18.3.2008. Viitattu 29.10.2010.