Kyläjärvi (Eurajoki)
Kyläjärvi on kuivatettu järvi Satakunnassa Eurajoen Irjanteella. Entinen järvi kuului Eurajoen vesistöön ja sen alueen laskuoja Kyläjärvenoja yhtyy Eurajokeen Irjanteen yläpuolelle. Järvi kuivatettiin 1800-luvun alkupuoliskolta alkaen niityiksi, pelloiksi ja metsämaaksi, mutta nykyään se on jo Järvikylän laajaa peltoaukeaa. Järven alta jaettiin yhteensä 203 hehtaaria maata.[1][2]
| Kyläjärvi | |
|---|---|
| Valtiot |
 Suomi |
| Paikkakunta | Eurajoki |
| Koordinaatit | |
| Mittaustietoja | |
 Kyläjärvi |
|
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Noin viiden kilometrin päässä idässä sijaitsee toinenkin Kyläjärvi, jota kutsutaan myös Kotojärveksi. Sen vesijättömaita jaettiin vuonna 1927.[3]
Maantieto
muokkaaJärven eteläpuolellta kulkee hiekkaharjujen jakso, joka on ilmeisesti synnyttänyt järven taakseen tukkimalla eteläisen virtaamissuunnan. Järven kuivausuomaksi kaivettiin Kyläjärvenoja melko syvälle tämän harjumaan läpi. Osa matkasta edettiin räjäyttämällä kalliota. Kanavamainen uoma on ainakin kilometrin pituinen.[2][4]
Vuoden 1855−56 Kalmbergin kartastossa Kyläjärvi oli piirretty vielä suurena järvenä, jolla on suuri saari (Isoluoto). Siihen laski läheisen Hepojärven laskuoja. Järven luusua oli piirretty lähelle nykyistä laskuomaa ja laskuoja yhtyi Eurajokeen nykyisestä kahtaa. Kartasto ei aina ole luotettava lähde, sillä se piirrettiin käyttäen pohjatietoina pitäjänkarttoja, joita ei aina päivitetty. Kartasta saa kuitenkin hyvän käsityksen järven ulkonäöstä ja summittaisesta koosta.[5]
Vuoden 1934 vesijättömaan jakokartasta voidaan päätellä järven koko ja sillä sijainneet saaret kohtuullisella tarkkuudella. Jos kartaan merkityt paalutukset seurasivat entisen järven rantoja tiiviisti, voidaan järven pituudeksi mitata noin 2,5 kilometriä ja leveydeksi 850 metriä. Luoteispäässä oli pyöreän muotoinen ja 850 metriä pitkä Järvenperän lahti. Etelään työntyi 400 metriä pitkä Järvenpään lahti ja kaakkoon 400 metriä pitkä Haapalahti. Järven saaret eivät kelvanneet niittyjen pohjiksi ja ne jäivät metsäpalstoiksi. Tällaisia saaria on merkitty vesijättökarttaan ja nykyisiin karttoihin nimillä Isoluoto, Kivikari, Simonkari, Marekari, Liisankari, Samulinkari ja Pukkari.[2][6]
Historia
muokkaaJärvenlaskun eri vaiheista ei ole tarkkaa tietoa, mutta ensimmäinen asiakirja siihen liittyy vuonna 1811 tehtyyn päätökseen vesijättömaan jakamisesta. Asiaa on puitu myös vuosina 1838 ja 1854. Eräs tieto varmistaa kuitenkin, että järvi olisi laskettu ennen 1841.[7] Kahden samannimisen järven kuivattaminen voi johtaa edellä virheellisiin päätelmiin aikataulun toteutumisesta. Varsinainen järvenlaskun tehokkain vaihe lienee ollut 1840-luvun jälkeen [8]. Koska järvenlaskun jälkeiset kuivatusmenetelmät eivät olleet yhtä tehokkaita kuin nykyään, saattoi järviallas vaatia kuivuakseen useita vuosikymmeniä ja se vaati silloinkin paljon jälkityötä. Siksi ei ole hämmästyttävää, että asia otettiin taas esille vuonna 1928.[9]
Viimeisen hakemuksen seurauksena koko järviallas jaettiin osakkaiden kesken. Jaettavaksi tuli yhteensä 3,1 hehtaaria peltoa, 152 hehtaaria niittyjä, 9,0 hehtaaria viljelyskelposta maata ja 37,9 hehtaaria metsämaita. Jaetuksi tuli noin 203 hetaaria.[6]
Vuonna 1944 Eurajoelle asutettiin karjalaisia, joista viidelle perheelle osoitettiin 10−17 hehtaarin kylmät tilat Järvikylästä. Maa oli pääasiassa niittyä ja sitä piti alkaa muokata pelloksi, mutta sen lisäksi annettiin myös metsää. Entisenä järvenpohjana se oli kosteaa ja ojitus ja pumppaaminen eivät aluksi tuottaneet toivottua tulosta kymmeneen vuoteen. Valtion avustuksilla keskinen kuivausuoma saatiin perattua ja kuiviminen alkoi.[10]
Lähteet
muokkaa- ↑ OIVA – Ympäristö- ja paikkatietopalvelu (edellyttää rekisteröitymisen) Ympäristöhallinto. Viitattu 27.1.2015.
- ↑ a b c Kyläjärvi, Eurajoki (Kansalaisen karttapaikka) Helsinki: Maanmittaushallitus. Viitattu 27.1.2015.
- ↑ Arkistolaitos: Kyläjärven ja Peräjärven vesijättömaiden jaosta vuonna 1929[vanhentunut linkki], Huhta
- ↑ Härjämäki, Kimmo & al.: Maa- ja metsätalousalueiden monimuotoisuus ja kosteikot, Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskuksen julkaisuja, 2011, s.54
- ↑ Kalmbergin kartasto: Koottu kartasto, suoraan kartalle (fc20050699.jpg), 1855-56
- ↑ a b Arkistolaitos: Kyläjärven vesijättömaan jako vuonna 1933[vanhentunut linkki], Iranne
- ↑ Anttila, Veikko: Järvenlaskuyhtiöt Suomessa, s. 255. Kansatieteellinen arkisto 19. Helsinki: Suomen Muinaismuistoyhdistys, 1967. Forssan kirjapaino OY.
- ↑ Koistinen, Titta & Käyhkö, Niina: Eurajoen maisema- ja maankäyttöhistoria 1840–2007[vanhentunut linkki]: paikkatietoaineistojen käsittely ja muutosten kartoitus, Posiva OY, 2011, sivut 39, 44, 45 ja 63.
- ↑ Turun maakunta-arkisto: Kyläjärvi (1811−1928) (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Räsäläinen: Räisäläläisetn uuden kotikunnat
