Kvantti

fysiikan termi, jolla on useita eri merkityksiä

Kvantti (lat. quantum, "kuinka paljon") merkitsee fysiikassa jonkin asian, esimerkiksi energian määräsuureen diskreettiyttä, eli epäjatkuvuutta; määrällisyyttä. Kvanttifysiikassa kvantittunut suure voi saada vain diskreettejä arvoja, eli suureen arvot ovat aina jonkin määrän (kvantin) kerrannaisia tai se voi muuttua vain tietyn määrän (kvantin) kerrannaisina. Suomenkielisenä vastineena on joskus käytetty myös sanoja erkale ja alkeisrae.[1][2]

Etuliitteenä 'kvantti' viittaa ilmiöihin ja teorioihin, joissa vaikuttavat suureet ovat kvantittuneet ja joiden käsittelyssä kvantti-ilmiöt täytyy ottaa huomioon.lähde? Tällaisia ilmiöitä käsittelevät kvanttifysiikan kvanttiteoriat. Kvanttifysikaalisille ilmiöille on tunnusomaista, että niitä kuvaavissa teorioissa esiintyy Planckin vakio; milloin suureen arvon laskennassa käytetään Planckin vakiota, ilmenee suureen arvo jonkinlaisena kerrannaisena suhteessa Planckin vakioon. Tavanomaisia esimerkkejä fysikaalisten suureiden kvantittumisesta (kvantisoimisesta) ovat energian, spinin ja pyörimismäärän kvantittuminen niin, että ne voivat saada mittauksissa vain diskreettejä - epäjatkuvia - arvoja.

Nimitystä 'kvantti' käytetään joskus myös bosoneista, jotka toimivat perusvuorovaikutusten välittäjähiukkasina.[3] Sähkömagneettisen vuorovaikutuksen välittäjähiukkasta fotonia kutsuttiin alkujaan valokvantiksi, sähkömagneettisen säteilyn energian ilmennyttyä Comptonin sironnassa määrällisenä ja valosähköisen ilmiön vaatiman kynnysenergisyyden ja irronneiden elektronien määrän ja energian määrällisyyden vuoksi. Sähkömagneettisen säteilyn energia näytti absorboituvan ja tämän jälkeen emitoituvan vain diskreetteinä määrinä, joissa tilanteissa sähkömagneettisen säteilyn energia siirtyi vain diskreetteinä määrinä - kvantteina.

Muillakin perusvuorovaikutuksilla on vastaavaat määrällisyydet - kvanttinsalähde?. Kvantitoidun gravitaation - kvanttigravitaation - gravitaatiokentän hypoteettinen kvantti on gravitoni. Tätä ei ole vielä havaittu.

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. Otavan iso Fokus, s. 2112, art. Kvantti. Otava, 1973. ISBN 951-1-00388-7.
  2. Parhaita timanttijuttuja | Osa tutkijoista on nyt sitä mieltä, että aika on pelkkä aivojemme luoma illuusio Helsingin Sanomat. 19.10.2022. Viitattu 3.1.2023.
  3. K. V. Laurikainen & Uuno Nurmi & Rolf Qvickström & Erkki Rosenberg & Matti Tiilikainen: Lukion fysiikka 3, s. 120. WSOY, 1974. ISBN 951-0-03168-5.
Tämä fysiikkaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.