Kuuloharha

Kuuloharha on kuuloaistiin liittyvä aistiharha, jossa kuulija joko havaitsee ärsykkeitä, joita ei oikeasti ole olemassa tai tulkitsee niitä epätäydellisesti. Niiden tutkiminen on osa psykoakustiikkaa.

Kuuloharhailmiöitä käytetään hyväksi esimerkiksi häviöllisessä äänenpakkauksessa, jossa digitaalinen äänidata pyritään tiettyä algoritmia käyttäen pakkaamaan pieneen tilaan siten, että se kuulostaa mahdollisimman tarkasti alkuperäiseltä äänitteeltä. Tämä tapahtuu poistamalla ne osat äänestä, joita ihmisen kuulon on vaikea havaita. Näitä ovat esimerkiksi hyvin korkeat taajuudet ja voimakkaampien osuuksien alle peittyvät äänet.

Tällaisten säännönmukaisten harhojen lisäksi kuuloharhoina voidaan pitää myös erilaisia hallusinaatioita.

Kuuloharhoja

Kuuloharhoja ovat esimerkiksi:

• McGurkin ilmiö, jossa aivot muodostavat huulten liikkeen näköaistimuksesta ja samanaikaisesta eri äänteen kuuloaistimuksesta näiden välisen äänteen.
• Harha äänen jatkuvuudesta, jossa ääni havaitaan jatkuvaksi, jos sen lyhyt tauko peitetään taustahälyllä.
• Äänestä keinotekoisesti poistetun perussävelen kuuleminen sen yläsävelsarjojen perusteella.
• Shepardin asteikko, jossa äänen korkeuden havaitaan nousevan tai laskevan loputtomasti.
• Deutschin tritonusparadoksi, jossa tritonuksen välein soivien Shepardin sävelten korkeuksien havaitsemiseen vaikuttaa tilastollisesti esimerkiksi kuulijan äidinkieli.
• Deutschin asteikko, jossa oikean ja vasemman korvan havaitsemat irtonaiset sävelet yhdistyvät yksinkertaiseksi sävelkuluksi. Oikea- ja vasenkätiset ihmiset yhdistävät äänet eri tavalla.
• Glissandoharha, jossa glissandona nouseva ja laskeva siniaalto ja sen kanssa soitettu ääni havaitaan eri tavoilla, kun niitä vaihdellaan oikean ja vasemman korvan välillä.

Katso myös

• Tinnitus
• Mondegreen

Aiheesta muualla

• Kyushu Institute of Design: Demonstrations of Auditory Illusions – kaavioita ja ääniesimerkkejä yksinkertaisista kuuloharhoista (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)