Kuubalainen rumba

Kuubalainen rumba (esp. rumba cubana) tarkoittaa Kuubassa afrikkalaisten orjien jälkeläisten ja valkoisen alemman sosiaalisen luokan keskuudessa syntynyttä perinteistä musiikinlajia ja tanssia sekä siihen liittyvää kulttuuria.

Bailarines de rumba cubana en la plaza de los trabajadores de Camagüey, Cuba

Historia

Kuubalaisessa rumbakulttuurissa on integroituna selvästi elementtejä afrikkalaisista kulttuureista. Se on musiikkia hauskanpitoa ja viihtymistä varten. Rumba on enemmän kuin vain tanssin ja laulun muoto: Se on afrikkalaisten jälkeläisten ja valkoisen alimman sosiaalisen luokan Espanjan siirtovallan aikana kehittämä juhla ja kulttuuri.

Rumbassa on sekä afrikkalaisia että espanjalaisia elementtejä. Rumba ei ole kuitenkaan näitten alkuperäisten elementtien karikatyyri tai vääristynyt toisto vaan uudenlainen ilmaisun muoto, jonka kuubalaiset ovat omaksuneet ja kehittäneet niistä.

Instrumentit

Laatikko (cajón) on yksi kuubalaisen rumban instrumenteista. Sen käyttö instrumenttina kuubalaisessa rumbassa ajoitetaan 1800-luvun loppuille. Yksi teoria siitä, miksi laatikot otettiin käyttöön rumbassa on se, että espanjalaiset kielsivät jossain vaiheessa rumpujen käytön ja silloin niitä korvaamaan ryhdyttiin käyttämään laatikoita, huonekaluja, keittiövälineitä jne.

Kuubalaisessa rumbassa on käytetty mm. kynttilälaatikoita quintona eli soolorumpuna ja kapakalalaatikkoa tumbadorana eli säestävänä rumpuna niitten soinnin vuoksi. Näitten lisäksi käytettiin tuoleja, laatikoita, lusikoita ja pulloja rumban instrumentteina.

Tumbadora (congarumpu) on ehkä tärkein ja tunnetuin kuubalaisista lyömäsoittimista. Sen syntyyn ovat vaikuttaneet bantu-kieliset kulttuurit Kongojoen alueelta ja heidän jälkeläisensä. Tumbadoran (conga-rummun) alkuperää on jäljitetty monista eri afrikkalaisten kulttuurien rummuista kuten ngoma ja makuta-rummut.

Tumbadoran (conga-rummun) kehitys liittyy conga- ja rumba-musiikkien ja -tanssien kehitykseen. Tumbadora on molemmissa musiikinlajeissa keskeinen soitin. Rumbayhtyeessä on yleensä kolme tumbadoraa , joista käytetään monia eri nimiä: suurinta kutsutaan salidoriksi (aloittaja) tai tumbadoraksi; keskikokoista tres-dos(kolme-kaksi, joka viittaa sen soittotavan suhteeseen clave-rytmiin); tres golpes (kolme iskua) tai un golpe(yksi isku), jotka viittaavat taas kahteen tyyliin Havanna ja Matanzas soittaa rumbaa; ja pienin rumpu on nimeltään quinto (nimi saattaa viitata Requintoon, kvinttiä tai kvarttia kitaraa ylemmäksi viritettävään kitaraan), joka on yleensä solisti rumba ja conga-yhtyeissä. Rumba yhtyeessä soittavat tumbadorien lisäksi claves (rytmikapulat) ja cajita china (muita nimiä: catá, cascara, guagua). Lisäksi yhtyeessä voi olla muita pieniä lyömäsoittimia, joiden tehtävänä on soittaa perusrytmiä.

Rumba de tiempo'España

Kaikkein vanhimmista rumban tyyleistä käytetään nimitystä tiempo'España, joka viittaa Espanjan siirtomaavalta-aikaan Kuubassa. Ne ovat yleensä erittäin mimeettisiä tansseja. Ne ovat musiikillisesti yleensä hyvin yksinkertaisia. Ne alkavat yleensä laulajan esittämällä lyhyellä johdannolla, jonka jälkeen laulaja kutsuu kuoron mukaan laulamaan kertosäettä, jonka kanssa hän vuorottelee improvisoiden uusia tekstejä. Tätä osaa kutsutaan Capetillo:ksi. Yksi vanha tämän tyyppinen rumba, joka on säilynyt on nimeltään Mamá'buela, jossa tanssijat esittävät poikaa, joka ei halua mennä kouluun ja isoäitiä, joka nalkuttaa ja lyö poikaa.

Yambú

Yambú on yksi vanhimmista rumban muodoista. Se on hidas ja elegantti rumban alalaji, missä tanssijat joskus imitoivat vanhuutta ja vanhusten liikkumista. Johdannon lauluosuus on yleensä lyhyt ja sitä edeltää joskus osuus, jossa laulaja ilman sanoja tapailee laulun melodiaa ja sävellajia ilman sanoja. Tätä osuutta kutsutaan nimellä lalaleo tai diana. Se voi johtaa laulajan esittämään johdanto-osaan tai suoraan kuoro-solisti vuorotteluun. Yambú on syntynyt Matanzasin ja Havannan solareissa. Solar oli asumismuoto, jossa pieniä asuntoja oli monessa kerroksessa pihan ympärillä. Pihalle johti kapea sisäänkäynti kadulta. Tämä piha-alue oli kuin luotu juhlia ja naapuruston yhteisiä tapaamisia varten.

Guaguancó

Guaguancó on ehkä suosituin ja yleisin rumban muoto. Viime aikoina Kuubassa tosin myös muut rumban alalajit ovat tulleet hyvin elinvoimaisiksi ja suosituiksi. Johdanto-osassa laulaja dianan jälkeen kertoo yleensä laulaen tarinan, joka liittyy johonkin tapahtumaan tai ihmiseen. Tämän jälkeen laulaja kutsuu kuoron mukaan laulamalla kertosäkeen. Guaguancó on nopeampi rumban muoto kuin yambú. Guaguancólle tyypillistä on eroottinen leikki tanssien miehen ja naisen välillä. Mies yrittää rokottaa (vacunar) naista eleellä, jota kutsutaan nimellä vacunao (rokotus), ja nainen yrittää peittää itseään käsillä, hameella tai huivilla. Tällä tanssilla on paljon yhteneväisyyksiä Bantu-alkuperäisen Yuka-tanssin kanssa. Guaguancó syntyi samoissa ympäristöissä kuin yambúkin, mutta on luultavasti syntynyt myöhemmin.

Rumba Columbia

Rumba Columbia on luultavasti se rumban tyyli, jossa on eniten afrikkalaisia vaikutteita. Rumba Columbia on syntynyt Matanzasin maaseudulla. Nykyään se on miesten virtuoosinen soolotanssi. Rumbassa laulaja voi kayttää sanoja eri afrikkalaisten kulttuurien ja uskontojen kielistä kuten palo, joruba ja abakuá, siinä muodossa kuin ne Kuubassa ovat säilyneet.

Rumba Columbian rytmi on hyvin kiihkeää ja nopeampaa kuin yambú tai guaguancó. Tanssin esittää mies akrobaattisin liikkein. Hän saattaa imitoida rampaa, epileptikkoa, nyrkkeilijää tai härkätaistelijaa. Rumba Columbialle on tyypillistä tanssijan ja soolorummun (quinto) välinen kaksintaistelu ja dialogi.

Katso myös

• Son
• Changüí
• Nengón

Lähteet

• Eli Rodríguez, V. & Gómez García, Z.: ...haciendo la música cubana. Ciudad de la Habana: Editorial Pueblo y Educación, 1989. (espanjaksi)
• Eli Rodríguez, V., Casanova Oliva, A.,V., Guanche Pérez, J., Ramos Venereo, Z., Sáenz Coopat, C., M., Vilar Álvaréz, L., D. & Vinueza González, M., E.: INSTRUMENTOS DE LA MÚSICA FOLCLÓRICO-POPULAR DE CUBA. VOLUMEN 1. Ciudad de la Habana: Editorial de Ciencias Sociales, 1997. (espanjaksi)
• Eli Rodríguez, V., Casanova Oliva, A.,V., Guanche Pérez, J., Ramos Venereo, Z., Sáenz Coopat, C., M., Vilar Álvaréz, L., D. & Vinueza González, M., E.: INSTRUMENTOS DE LA MÚSICA FOLCLÓRICO-POPULAR DE CUBA. VOLUMEN 2. Ciudad de la Habana: Editorial de Ciencias Sociales, 1997. (espanjaksi)
• León, A.: DEL CANTO Y EL TIEMPO. Ciudad de la Habana: Editorial Letras Cubanas, 1984. (espanjaksi)
• Kuusisto, S. & Vuorimies, R.: Baila, baila. Helsinki: Valtion painatuskeskus, 1991. (suomeksi)
• Orovio, H.: Diccionario de la música cubana. Biográfico y técnico. Ciudad de la Habana: Editorial Letras Cubanas, 1981. (espanjaksi)