Kutsajoki

Kutsajoki (ven. Кутсайоки) on joki Kantalahden piirissä Murmanskin alueella Venäjällä.

Vesistösuhteet

Joki on Koutajoen vesistöön kuuluvan Tuntsajoen sivujoki ja yhtyy Tuntsajokeen 50 kilometriä sen suun yläpuolella. Joen pituus latvahaaroinen on 80 kilometriä. Joen valuma-alueen pinta-ala on 1350 km².^[1]^[2]

Sivu- ja latvahaarat

Kutsajoki saa alkunsa sen laajentumana kapeassa rotkomaisessa kurussa olevan pitkän ja kapean Nivajärven pohjoispuolelta.^[3] Nivajärven eteläpuolella Kutsajokeen laskee etelästä Vuosnajoen^[4] järvireitti^[5]. Nivajärven alapuolella lännessä Kutsajokeen laskee etelästä Sieminkijokea pitkin Iso-Sieminki ja pohjoisesta Vuorijärvi.^[6]

Historia

Joki sijaitsee Suomen Toisen maailmansodan jälkeen Neuvostoliitolle luovuttamalla Sallan–Kuusamon alueella ja oli aiemmin osa Sallan kuntaa. Joen suu Tuntsajoen varressa oli Toista maailmansotaa edeltäneellä Suomen ja Neuvostoliiton rajalla^[7].

Suojelu

Jo alueen kuuluessa Suomeen joen ympäristöön perustettiin Kutsan luonnonpuisto. Alueen kuuluessa Venäjään Kutsan luonnonpuisto on osa Kantalahden luonnonpuistoa.

Lähteet

↑ Река Кутса-йоки (Онтон-йоки) Поиск по данным государственного водного реестра. Viitattu 1.11.2019. (venäjäksi)
↑ Ekholm, Matti: Suomen vesistöalueet. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja – Sarja A 126. Helsinki: Vesi ja Ympäristöhallitus, 1993. ISBN 951-47-6860-4.
↑ Elo, Tiina & Seppälä, Sirkka-Liisa: Raivaajien ja rakentajien Salla. Sallan kulttuuriympäristöohjelma, s. 16-17. Suomen ympäristö 31 / 2012. Ympäristöministeriö ja Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, 2012. ISBN 978-952-11-4066-2 (pdf). Lataussivun osoite (pdf) (viitattu 1.11.2019).
↑ Река Вуосна-йоки Поиск по данным государственного водного реестра. Viitattu 1.11.2019. (venäjäksi)
↑ Merikallio, Einari. Oulangan seudun ja Kaakois-Kuolajärven linnusto. Julkaisussa:Acta Societatis Pro Fauna et Flora Fennica 48, N:o 2, s. 16. Helsinki: Societas pro fauna et flora Fennica., 1921. Artikkelin verkkoversio (viitattu 21.11.2019).
↑ https://archive.org/details/actasocprofaunae48soci/page/n85
↑ Suomen kartasto.. Kartta 4. Suomi 1: 1000 000, Lehti II. Suomen maantieteellinen seura, 1925.

Käännös suomeksi

Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: ru:Кутсайоки

[1] Река Кутса-йоки (Онтон-йоки) Поиск по данным государственного водного реестра. Viitattu 1.11.2019. (venäjäksi)

[me-2] Ekholm, Matti: Suomen vesistöalueet. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja – Sarja A 126. Helsinki: Vesi ja Ympäristöhallitus, 1993. ISBN 951-47-6860-4.

[Salla_KY-3] Elo, Tiina & Seppälä, Sirkka-Liisa: Raivaajien ja rakentajien Salla. Sallan kulttuuriympäristöohjelma, s. 16-17. Suomen ympäristö 31 / 2012. Ympäristöministeriö ja Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, 2012. ISBN 978-952-11-4066-2 (pdf). Lataussivun osoite (pdf) (viitattu 1.11.2019).

[4] Река Вуосна-йоки Поиск по данным государственного водного реестра. Viitattu 1.11.2019. (venäjäksi)

[Merikallio-5] Merikallio, Einari. Oulangan seudun ja Kaakois-Kuolajärven linnusto. Julkaisussa:Acta Societatis Pro Fauna et Flora Fennica 48, N:o 2, s. 16. Helsinki: Societas pro fauna et flora Fennica., 1921. Artikkelin verkkoversio (viitattu 21.11.2019).

[6] ttps://archive.org/details/actasocprofaunae48soci/page/n85

[7] Suomen kartasto.. Kartta 4. Suomi 1: 1000 000, Lehti II. Suomen maantieteellinen seura, 1925.

[1]

[2]

[3]

[4]

[5]

[6]

[7]