Kustaa Eerikinpoika Vaasa

Tämä artikkeli käsittelee kuningas Eerik XIV:n poikaa. Myös kuningas Kustaa Vaasa tunnettiin ennen valtaannousuaan samalla nimellä.

Kustaa Eerikinpoika Vaasa (ruots. Gustaf Eriksson Vasa; 28. tammikuuta 1568 Nyköping, Ruotsi22. helmikuuta 1607 Kašin, Venäjä)[1] oli Ruotsin kuningas Eerik XIV:n ja kuningatar Kaarina Maununtyttären vanhin poika, joka isänsä syrjäyttämisen jälkeen eli pääosan elämästään maanpaossa ja vankeudessa.

Kustaa Eerikinpoika Vaasa. Vuoden 1880 aikoihin tehty piirros pohjautuu 1600-luvulla eläneen Abraham Wuchtersin maalaukseen, joka saattoi esittää Kustaa Eerikinpoikaa.

Kustaa Eerikinpoika oli alle vuoden ikäinen, kun hänen isänsä Eerik XIV syöstiin vallasta. Vuoteen 1573 asti Eerik XIV:n perhe eli vankeudessa yhdessä tämän kanssa, minkä jälkeen Kustaa oli kaksi vuotta äitinsä huostassa Turussa. Maaliskuussa 1575 Ruotsin valtaneuvosto päätti erottaa seitsenvuotiaan pojan myös äidistään ja lähettää hänet Puolaan, jossa hän varttui vaatimattomissa oloissa tuntemattomaksi jääneiden henkilöiden kasvatettavana. Kustaa kävi jesuiittakouluja Braunsbergissä, Thornissa ja Vilnassa, ja kääntyi katolilaisuuteen. Hänen kerrotaan tehneen pyhiinvaelluksen Roomaan ja tavanneen keisari Rudolf II:n. Kuningas Juhana III ei vastannut Kustaan avunpyyntöihin, mutta Juhanan seuraaja Sigismund salli hänen tavata äitinsä Kaarina Maununtyttären vuonna 1596 Tallinnassa.[1] He pystyivät hädin tuskin keskustelemaan, sillä Kustaa oli miltei unohtanut äidinkielensä.[2] Klaus Fleming kielsi häntä tulemasta äitinsä mukana Suomeen.[3]

Nuijasodan aikana Suomen kapinoivat talonpojat levittivät valheellista tietoa, että laillinen kruununperijä Kustaa Eerikinpoika olisi tukenut kapinaa, koska siten voitiin oikeuttaa nouseminen Sigismundin asettamaa käskynhaltijaa vastaan.[4][3] Asuttuaan joitain vuosia Thornissa Kustaa meni vuonna 1600 Venäjälle tsaari Boris Godunovin kutsusta.[1] Tsaari olisi halunnut naittaa hänet tyttärelleen Ksenialle ja tehdä hänestä Venäjän etuja ajavan Ruotsin kruununtavoittelijan.[2] Kustaa kieltäytyi ja joutui sen vuoksi olemaan useita vuosia vankina Moskovassa. Hän vapautui Boris Godunovin kuoltua vuonna 1605, mutta uusi tsaari Vale-Dmitri I vangitutti hänet pian uudelleen. Kustaa vapautui uudelleen Dmitrin syrjäyttämisen jälkeen, mutta kuoli hieman myöhemmin Kašinissa Keski-Venäjällä.[1]

Kustaa Eerikinpojalla on väitetty olleen Brita Karth -nimisen naisen kanssa avioton poika Laurentius Karthetskij Eldh, josta Eldstierna- ja Stierneld-aatelissuvut olisivat polveutuneet. Tieto on ilmeisesti 1800-luvun alussa eläneen vapaaherra Adolf Ludvig Stierneldin liikkeelle laskemaa sepitettä, jonka tarkoituksena oli osoittaa hänen polveutuvan Vaasa-suvusta.[5]

Lähteet

muokkaa
  1. a b c d Nordisk familjebok (1909), s. 687 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 29.8.2020.
  2. a b Suomen historian pikkujättiläinen, s. 163. WSOY, Helsinki 1987.
  3. a b Tietosanakirja (1913), s. 135–136 Runeberg.org. Viitattu 29.8.2020.
  4. Heikki Ylikangas: Nuijasota, s. 180, 249. 3. painos. Otava, Helsinki 1996.
  5. Bengt Hildebrand: Eldstierna, släkt (ruotsiksi) Svenskt Biografiskt Lexikon (1950). Ruotsin valtionarkisto.

Aiheesta muualla

muokkaa