Kurutsit (kuruc) olivat unkarilaisia, jotka erityisesti 1600-luvulta alkaen István Bocskain, Gábor Bethlenin, Imre Thökölyn, Ferenc II Rákóczin ja muiden johdolla taistelivat itävaltalaisia sortajia vastaan. Nimitys on mahdollisesti tullut käyttöön jo 1500-luvun alkupuolella, kun György Dózsa, joka paavilta oli saanut oikeuden ristinlipun käyttämiseen turkkilaisia vastaan käytävässä taistelussa, ryhtyi kapinaan kotimaista aatelissortoa vastaan.

Kurutsien runoudella tarkoitetaan sitä pääasiallisesti lyyrillistä runoutta, joka 1500-luvulla ja 1600-luvun alkupuolella syntyi kurutsien keskuudessa. Runojen tekijät tunnetaan nimeltä vain poikkeustapauksissa. Viittauksia raskaan sorronajan poliittisiin tapahtumiin esiintyy muissakin kuin poliittisissa runoissa. Kurutsi-runous kukoisti kauneimmillaan Thökölyn ja Rákóczin aikana. Kurutsien runot ja laulut ovat osaksi kansan suussa osaksi käsikirjoituksina säilyneet siihen asti, kun ne painettuna on saatu julkisuuteen. Vuoden 1712 jälkeen kurutsirunojen laulaminen kiellettiin ankarasti. Niiden sävelmien tekijät ovat yhtä tuntemattomat kuin runojen sepittäjätkin. Kurutsilaulujen nuotit ovat kansallisen unkarilaisen musiikin kaikkein kauneimpia helmiä, joista sitten samaan perustyyliin on vähitellen kehittynyt suuri määrä uusia kauniita laulu- ja tanssinuotteja. Kurutsilaulujen rytmi on usein hidas ja juhlallinen, melkein virren kaltainen. Toisissa taas on sotaisen marssin rytmi. Mahdollisena pidetäänkin, että nämä ovat olleet perusajatuksena niin sanotussa Rákóczi-laulussa, josta sitten sata vuotta myöhemmin syntyi kuuluisa Rákóczi-marssi.[1]

LähteetMuokkaa

Tämä historiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.