István Bocskai

István Bocskai (de Kismarja) (myös Bocskay; unk. kismarjai Bocskai István, 1. tammikuuta 1557 – 29. joulukuuta 1606) oli unkarilainen aatelismies ja Transilvanian ruhtinas vuosina 1605–1606. Hänet muistetaan Habsburgien vastaisen itsenäisyystaistelun johtajana sekä valtiomiehenä, joka pyrki luomaan Transilvanialle vahvan aseman naapurivaltioiden, Osmanien valtakunnan ja Habsburgien imperiumin välillä.

István Bocskai
Bocskai kuvattuna vuoden 1613 paikkeilla.
Transilvanian ruhtinas
Valtakausi	21. helmikuuta 1605 – 29. joulukuuta 1606
Seuraaja	Zsigmond Rákóczi
Syntynyt	1. tammikuuta 1557 Kolozsvár, Transilvania (nyk. Cluj-Napoca, Romania)
Kuollut	29. marraskuuta 1606 (49 vuotta) Kassa, Ylä-Unkari (nyk. Košice, Slovakia)
Puoliso	Margit Hagymássy
Suku	Bocskai
Isä	György Bocskai
Äiti	Krisztina Sulyok
Uskonto	kalvinisti

Elämäkerta

Bocskain syntymäkoti Cluj-Napocassa (Kolozsvár), aivan lähellä kuningas Matias Corvinuksen syntymäpaikkaa.

Suku ja nuoruus

István Bocskai syntyi vuonna 1557 silloisen Transilvanian ruhtinaskunnan Kolozsvárissa eli nykyisessä Romanian Cluj-Napocassa vuonna 1557. Hänen vanhempansa György Bocskai ja Krisztina Sulyok olivat kalvinistista keskiaatelistoa, ja suvun kotitilukset olivat Kismarjassa Biharin läänissä.

Tuolloinen Transilvania tasapainotteli Habsburgien ja Osmanien valtakunnan välissä. Kuningas Ludvig II:n kaaduttua Mohácsin taistelussa 1526 suuri osa keskistä Unkaria oli joutunut osmanien valtaan, ja vailla perillistä kuolleen kuninkaan tilalle Unkariin oli valittu ja kruunattu kaksi kilpailevaa kuningasta, Ferdinand Habsburgilainen, jonka hallinnassa oli Saksan keisarikunnan lisäksi Unkarin läntinen osa, ja unkarilainen aatelismies János Szapolyai, joka hallitsi Transilvaniasta käsin Unkarin kuningaskunnan itäosaa osmanien hyväksynnällä tai tuella. Szapolyain kuoltua hänen poikansa János Zsigmond Szapolyai – tai paremminkin János Zsigmondin äiti ja sijaishallitsija, leskikuningatar Isabella Jagellonica – oli luopunut kruunusta, mutta vuonna 1556 Transilvanian säädyt olivat kyllästyneet Habsburgien valtaan ja kutsuneet János Zsigmondin äiteineen takaisin. Tuolloin Habsburgeja kannattavat paikalliset ylimykset pidätettiin, ja myös György Bocskai ja Krisztina Sulyok joutuivat vankeuteen Kolozsváriin, missä heidän toinen lapsensa István syntyi vuoden 1557 ensimmäisenä päivänä.

Pian tämän jälkeen Bocskain perhe vapautui vankeudesta. Nuori István vietti suuren osan lapsuuttaan ja nuoruuttaan Prahassa ja Wienissä, Habsburg-keisari Maksimilianin hovipoikana ja sittemmin keisarillisessa henkivartiostossa.

Ura ruhtinaan hovissa

Bocskai transilvanialaisessa dukaatissa vuodelta 1605.

Vuonna 1576 Transilvanian ruhtinas István Báthory valittiin Puolan kuninkaaksi, ja hänen sijaishallitsijakseen Transilvaniassa nousi hänen veljensä Kristóf, István Bocskain Erzsébet-sisaren aviomies. Ilmeisesti parempien uranäkymien toivossa Bocskai jätti Habsburgien hovin ja lähti lankonsa hoviin Transilvaniaan, missä hän saikin 1580-luvulla merkittäviä läänityksiä ja hyvän aseman. Hänen solmimansa avioliitto Kata Hagymássyn kanssa teki hänestä vauraan suurmaanomistajan. Todelliseen nousuun hänen uransa kuitenkin lähti vasta 1588, kun Kristóf Báthoryn ja Erzsébet Bocskain poika Zsigmond Báthory, joka vanhempiensa kuoltua 1581 oli muodollisesti noussut Transilvanian hallitsijaksi, julistettiin täysi-ikäiseksi ja otti vallan.

Zsigmond Báthory, jota kuvataan heikkoluonteiseksi nuorukaiseksi, teki enostaan István Bocskaista luottoneuvonantajansa. Toisin kuin suurin osa Transilvanian ylimyksiä, jotka näkivät suurimpana vaarana sodan Osmanien valtakunnan kanssa, Bocskai edusti ”saksalaista” suuntausta ja katsoi, että Habsburgien ja turkkilaisten konfliktissa Transilvanian pitäisi olla ”kristittyjen” puolella. Vuonna 1593 puhkesikin ns. viisitoistavuotinen sota, ja Bocskai yritti kaikin voimin saada Zsigmond Báthoryn julistamaan sodan turkkilaisille. Tämä ei ensin tuumannut onnistua, kun vuonna 1594 Tordan ja Gyulafehérvárin valtiopäivillä ns. ”turkkilaispuolueen” vaikutusvallan ansiosta Transilvanian säädyt pitivät kiinni rauhasta. Nöyryytetty Zsigmond Báthory yritti luopua vallasta, mutta Bocskain johtama ”saksalaispuolue” suostutteli hänet palaamaan. ”Turkkilaispuolueen” mahtavimmat johtajat murhautettiin, ja säädyt saatiin asettumaan Habsburgien puolelle. Bocskain johtama lähetystö lähti Prahaan sopimaan keisari Rudolf II:n kanssa yhteistyöstä, ja Zsigmond Báthory sai puolisokseen keisarin serkun, arkkiherttuatar Maria Kristiinan.

Habsburgien rinnalle sotaan turkkilaisia vastaan liittyivät Transilvanian perässä myös Valakia ja Moldova, ja vuoden 1595 loppuun mennessä osmanien joukot oli ajettu Tonavan eteläpuolelle. Zsigmond Báthory vapautti Transsilvanian székelyt alustalaisuudesta saadakseen heistä joukkoja rintamalle. Kun joukot palasivat, unkarilaiset aateliset eivät halunneetkaan palauttaa székelyille näiden aiempia etuoikeuksia. Tilanne johti székelyjen kapinaan, jonka István Bocskain johtamat aatelisjoukot kukistivat verisesti vuoden 1596 alussa. Transilvania heikkeni, kun székelyt eivät enää olleet käytettävissä sotajoukkoina. Kaiken lisäksi osmanisulttaani Mehmed III otti Zsigmondista ja Itävallan arkkiherttua Maksimilian II:sta huomattavan voiton Mezőkeresztesin taistelussa vuonna 1596. Kävi selväksi, että Habsburgit eivät karkottaisi Osmaneja Unkarista, vaan he keskittyivät puolustamaan sittemmin Itävaltaa. Transsilvaniassa tilanne johti kaaokseen. Ruhtinas Zsigmond Báthory erosi ja palasi ruhtinaaksi useampaan otteeseen. Valakian ruhtinas Mikael Urhea hyökkäsi tilannetta hyväksi käyttäen Transilvaniaan székelyjen tuella. Habsburgit lähettivät hätiin italialaisen palkkasoturipäällikkö Giorgio Bastan johtaman armeijan, jota seurasi kovakätinen miehityshallinto. Transilvanian säätyjen ”turkkilaispuolue” voimistui jälleen, ja tilanne puhkesi lopulta avoimeksi sodaksi.

Bocskain kapina

István Bocskai, jonka tilukset Transilvaniassa uudet vallanpitäjät olivat takavarikoineet, joutui pakenemaan Habsburgien hoviin vuonna 1599. Sieltä hän vetäytyi tiluksilleen Bihariin seuraamaan Transilvanian järkyttäviä tapahtumia. Ne saivat hänet muuttamaan suhtautumistaan Habsburgeihin ja aloittamaan yhteydenpidon Transilvaniasta paenneiden ”turkkilaismielisten” ylimysten kanssa, jotka alkoivat toivoa Bocskaista Transilvanian vapaustaistelulle uutta johtajaa.

Tilanne oli nyt otollinen myös suuremmalle unkarilaisten kapinalle. Keisari Rudolf II rahoitti sotia ja yleistä lamakautta yrittämällä verottaa Unkarin ylempää aatelistoa. Kun ylimykset vastustivat verotusta, kruunu takavarikoi heidän omaisuuttaan esimerkiksi tekaistuilla valtiorikossyytöksillä. Hajdut halusivat puolestaan vapautua maaorjuudesta, ja alempi aateli tympääntyi sotaveroihin. Samaan aikaan uskonnollisia jännitteitä katolisten Habsburgien ja erityisesti Transilvaniassa vahvan aseman saaneen protestantismin välille loi vastauskonpuhdistus.

Ei ole varmaa tietoa siitä, oliko Habsburgien hovi todella selvillä Bocskain ja Gábor Bethlenin johtamien, Transilvaniasta Osmanien hallitsemalle alueelle paenneiden kapinamielisten yhteydenpidosta vai toimiko se vain epäilysten varassa. Joka tapauksessa syksyllä 1604 Ylä-Unkarin Kassan linnanpäällikkö, Habsburgien palveluksessa oleva italialainen Giacomo Barbiano di Belgiojoso syytti Bocskaita petturuudesta ja hyökkäsi tämän Biharissa hallitsemia linnoja vastaan. Bocskain tueksi liittyi monia muitakin Unkarin aatelisia, ja keisarillisten puolella olleet hajdút vaihtoivat puolta, joten Bocskai sai ensimmäisen voittonsa Belgiojoson etujoukoista. Tämä käynnisti laajan kapinaliikkeen, joka sai kannatusta kaikista kansankerroksista ja kokosi puolelleen yhä uusia magnaatteja, kaupunkeja ja linnojen varuskuntia. Muutamassa kuukaudessa Bocskain joukkojen hallussa oli suurin osa Unkarin kuningaskuntaa, Transilvaniassakin oli järjestys palautettu, ja hajdut ahdistelivat jopa Prahaa ja Wieniä. Marosvásárhelyssä 21. helmikuuta 1605 Transilvanian valtiopäivät valitsivat Bocskain Transilvanian ruhtinaaksi, Szerencsissä 17. huhtikuuta 1605 Ylä-Unkarin säädyt julistivat hänet myös Unkarin ruhtinaaksi.

Osmanisulttaanin Bocskaille lähettämä kruunu.

Osmanien valtakunta seurasi tapahtumia, ja sulttaani olisi ollut valmis nostamaan Bocskain Unkarin kuninkaaksi. Tätä varten Bocskaille jopa lähetettiin kruunu, jonka Bocskai otti lahjana vastaan mutta ei yrittänytkään kruunauttaa itseään ja ryhtyä avoimesti sulttaanin vasalliksi. Sen sijaan hän pyrki sopimukseen Habsburgien kanssa. Keisari Rudolf II kärsi vaikeista mielenterveysongelmista, ja hänen veljensä Matias valmistautui jo ottamaan vallan, mihin tarvittaisiin myös Unkarin säätyjen tukea. Siksi Matias oli valmis tekemään myönnytyksiä, ja 23. kesäkuuta 1606 solmittu Wienin rauha oli myös varsin suopea unkarilaisia kohtaan. Siinä Habsburg-imperiumi tunnusti Transilvanian ruhtinaskunnan suvereeniuden, ja Bocskain elinajaksi siihen liitettiin myös seitsemän Ylä-Unkarin lääniä sekä Tokajin linna. Unkarin kuningaskunnalle taattiin sen erityisaseman säilyminen, kaupungeille niiden etuoikeudet ja aatelistolle uskonnonvapaus.

Bocskain patsas Budapestin Sankarien aukiolla.

Kapinan päätyttyä Bocskai asutti hajduja tiloilleen Debrecenin länsi- ja itäpuolelle. Vastineeksi sotapalveluksesta heidät vapautettiin veronmaksusta. Transsilvaniassa vahvistettiin uudelleen székelyjen etuoikeudet sotapalvelusta vastaan. Nämä toimet varmistivat Transsilvanian ruhtinaiden suuren sotavoiman tulevaisuudessa. Wienin rauhan jälkeen Bocskai toimi myös myöhemmin samana vuonna solmitun Osmanien ja Habsburgien välisen Zsitvatorokin rauhan välittäjänä.

Bocskai kuoli Kassassa 29. joulukuuta 1606. Huhun mukaan hän kuoli myrkytettynä, ja väkijoukko surmasi tästä syyllisenä pidetyn Bocskain entisen neuvonantajan Mihály Kátayn Kassan torilla.