Avaa päävalikko


Muinaisten Lounais-Yhdysvaltain Anasazi-intiaanien kuoppatalon ennallistus.
Nykyaikainen kuoppatalo

Kuoppatalo tai maamaja[1] oli puoliksi maahan kaivettu majamainen talo, jonka lattia saattoi olla puoli metriä maanpinnan alapuolella. Kuoppatalon kuoppa saattoi olla vuorattu kivillä ja/tai savella. Keskellä oli kivirengas joka toimi tulisijana, ja katossa aukko josta taloon päästiin tikkaita pitkin, tai sivussa olevan aukon kautta maaluiskaa tai maaportaita pitkin. Tulisija savutti, ja talon sisällä oli hämärää. Kuoppatalossa lienee asuttu usein esihistoriallisena aikana, vaikka muitakin asumustyyppejä kuten kota tunnettiin. Kuoppataloja rakennettiin Luoteis-Euroopassa viime jääkaudella 25 000 eaa., ja Amerikassa alkaen 12 000–11 000 eaa., jolloin paleointiaanit saapuivat sinne. Varhaisille maanviljelyalueille syntyi joskus suuria kuoppataloja. Amerikan länsirannikon shuswap-, thompson-, klamath- ja lillooet-intiaanit rakentelivat kuoppataloja. Suomessakin rakennettiin kuoppataloja jätinkirkkojen aikaan.

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. Ensimmäinen amerikkalainen, C. W Ceram, sivu 120

Aiheesta muuallaMuokkaa