Wikipedia

Kuolansaamelaiset

Kuolan niemimaalla Venäjällä asuvat saamelaiset
(Ohjattu sivulta Kuolan saamelaiset)

Kuolan saamelaiset ovat Kuolan niemimaalla Venäjällä asuvia saamelaisia.[2][3] Kuolan saamelaiset ovat niin sanottuja itäsaamelaisia, joihin luetaan myös koltat, joita ei katsota yleensä kuuluviksi Kuolan saamelaisiin. Ero on kuitenkin tapahtunut vasta viime vuosikymmeninä. Kuolansaamelaiset jakautuvat kiltinänsaamelaisiin, turjansaamelaisiin ja akkalansaamelaisiin. He puhuvat kiltinänsaamea ja turjansaamea sekä valta­kieltä venäjää, aikaisemmin osa heistä myös akkalansaamea. Vuonna 1989 Kuolan saamelaisia oli 1 890 ja heistä 42 % puhui saamea.lähde? Suurin osa Kuolan saamelaisista asuu Lovozeron piirissä.[4] Vuoden 2010 väestönlaskennan mukaan Murmanskin alueella asui yhteensä 1 599 saamelaista, mikä vastasi 0,2 prosentin väestöosuutta alueella.[1] Koko Venäjän federaatiossa saamelaisia oli tällöin yhteensä 1 771 eli 0,0013 prosenttia väestöstä.[5]

Kuolan saamelaiset
Saamen lippu
Saamen lippu
Merkittävät asuinalueet
 Venäjä1 599 (Murmanskin alue, 2010)[1]
Kielet kiltinänsaame, turjansaame, venäjä
Uskonnot ortodoksisuus
Sukulaiskansat muut saamelaiset

Tutkimus muokkaa

Vuonna 1856 D. E. D. Europaeus keräsi kieli- ja kansa­tieteellistä aineistoa Kuolan niemimaalta. Tarkempi tutkimus alkoi kuitenkin vasta 1800-luvun lopussa. Arvid Genetz käänsi osan Matteuksen evankeliumista kiltinänsaameksi. Hänen työnsä oli ensimmäinen kyrillisin kirjaimin kirjoitettu kiltinän­saamelainen teos. Genetz julkaisi myös sanakirjan Kuolan lapin murteiden sanakirja ynnä kielen näytteitä vuonna 1891. Ensimmäisen kieliopin Oroz-lapp nyelvtani vazlat julkaisi J. Halasz vuonna 1883. Toisen maailmansodan jälkeen G. Kert julkaisi monografin Kuolan saamelaisten murteista. 1980-luvulta eteenpäin Kuolan saamelaisten tutkimus on herättänyt uudestaan mielenkiintoa tutkijoiden parissa.[4]

Historia muokkaa

Pääartikkeli: Kuolan saamelaisten historia

Ensimmäiset historialliset maininnat itäsaamelaisista ovat 1500-luvun loppupuolelta[6]. Ortodoksisuus tuli Kuolaan novgorodilaisten mukana 1000-luvulta alkaen. 1400-luvulla Kuolaan rakennettiin sen ensimmäiset kirkot uudisasukkaiden tarpeita varten. Vielä 1200-luvulla Kuolan saamelaiset elivät sukuyhteisöissä ja uskoivat luonnonhenkiin. 1500-luvulla luterilaisuuden leviäminen sai ortodoksisen kirkon aloittamaan väestön käännytyksen ortodoksisuuteen. Merkittäviä käännyttäjiä alueella olivat Trifon Petsamolainen sekä munkit Feodorit ja Feognosti. 1500-luvun aikana Kuolaan rakennettiin 10 kirkkoa. Ensimmäiset kristinuskoon kääntyneet saamelaiset olivat Kantalahden saamelaiset vuonna 1526. Sisämaassa käännytys­työ oli hitaampaa, ja käännyttämättömiä saamelaisryhmiä oli Kuolassa vielä 1600-luvun alussa. Tämän lisäksi monella kastetulla oli vain muodollinen suhde kirkkoon.[7] 1800-luvun puoliväliin saakka lähes kaikki Kuolan saamelaiset olivat luku- ja kirjoitustaidottomia. 1800-luvun loppupuolella alettiin perustaa kirkonkouluja. 1900-luvulla Kuolan vedet ja maat kansallistettiin. Tätä ennen oli alueella vallinnut nautintaoikeudet, jotka oli jaettu eri saamelaissukujen kesken.[8] 1920-luvun lopussa aloitettiin kollektivointi ja porotalouden kansallistaminen. Stalinin aikaan monet saamelaiset tuomittiin ammuttavaksi tai leireille kansanvihollisina. Suurien porotokkien omistajia vangittiin kulakkeina.[9]

1940-luvulla Kuolan saamelaisista erosivat suuri osa koltista, jotka siirrettiin menetetystä Petsamosta Suomeen[10]. 1960-luvulla vielä jäljelle jääneitä saamelaiskyliä tyhjennettiin ja niiden asukkaat siirrettiin muualle. Saamelaiset sijoitettiin Luujärvelle (Lovozero), jossa heidän valvomisensa oli helpompaa.[11] Luujärven alkeiskoulussa alettiin opettaa saamea 1980-luvulla. Sitä opetetaan kolmella ensimmäisellä luokalla muutamana tuntina viikossa. Vuonna 1993 opetusta alettiin antaa myös vanhemmille oppilaille. Nykyisin Kuolan saamelaisten ongelmina on työttömyys ja alkoholismi. 90 % Kuolan saamelaisista miehistä kuolee viinaan tai oman käden kautta.[12]

Oheisessa taulukossa on esitetty Kuolan saamelaisten (Murmanskin alueen saamelaisten) lukumäärän ja suhteellisen osuuden kehitys Neuvostoliiton ja Venäjän väestönlaskentojen 1939-2010 mukaan.

Vuosi/
Kansallisuus 		1939 1959 1970 1979 1989 2002 2010
Määrä
[13] 		% Määrä
[14][15] 		% Määrä
[16][14] 		% Määrä
[17][14] 		% Määrä
[18][14] 		% Määrä
[19] 		% Määrä
[1] 		%
[1]
saamelaiset &&&&&&&&&&&01755.&&&&001 755 &&&&&&&&&&&01814.&&&&001 814* &&&&&&&&&&&01715.&&&&001 715 0,2 &&&&&&&&&&&01565.&&&&001 565 0,2 &&&&&&&&&&&01615.&&&&001 615 0,2 &&&&&&&&&&&01769.&&&&001 769 &&&&&&&&&&&01599.&&&&001 599 0,2
Ei ilmoittanut
etnistä ryhmäänsä 		&&&&&&&&&&&&&048.&&&&0048 --- &&&&&&&&&&&&&&07.&&&&007 --- &&&&&&&&&&&&&047.&&&&0047 --- &&&&&&&&&&&&&048.&&&&0048 --- &&&&&&&&&&&&&054.&&&&0054 --- &&&&&&&&&&010679.&&&&0010 679 --- &&&&&&&&&&073484.&&&&0073 484 ---
Murmanskin alueen väestö
yhteensä 		&&&&&&&&&0291178.&&&&00291 178 --- &&&&&&&&&0567672.&&&&00567 672 --- &&&&&&&&&0799527.&&&&00799 527 --- &&&&&&&&&0977832.&&&&00977 832 --- &&&&&&&&&0892534.&&&&00892 534 --- &&&&&&&&&0892534.&&&&00892 534 --- &&&&&&&&&0795409.&&&&00795 409 ---

* Ryhmää/Tietoa ei ollut eritelty käytetyssä aineistossa. Tässä ryhmä "Pohjoisen kansat" (народности Севера)

Asuma-alueet muokkaa

Kuolan niemimaalla on sijainnut 21 saamelaissiitaa.[20] Siita sai nimensä alueen mukaan, kuten esimerkiksi Luujärven siita. Perinteiset siidat olivat muodostuneet selvästi maantieteellisiksi, vesistöjen rajaamiksi alueiksi. Nämä siidat jakautuivat neljään eri ryhmään: kiltinän-, koltan-, akkalan- ja turjansaamelaisiin, jotka kuuluvat itäsaamelaisiin. Läntisin ryhmä ovat kolttasaamelaiset, jotka aiemmin asuttivat myös Petsamon ja Suonikylän alueita. Toisen maailmansodan jälkeen osa heistä muutti Suomen puolelle. Entisen Neuvostoliiton alueella kolttia asui Nuortijoen varrella ja Hirvasjärvellä. Suurin osa heistä ei enää asu entisillä kotiseuduillaan, sillä Tuuloman tekojärvi hukutti nuortijärveläisten alueet, ja hirvasjärveläiset siirrettiin jo 1930-luvulla Juonnin kylään. Eri murteiden väliset erot ovat niin suuria, että esimerkiksi kiltinän- ja turjansaamen puhujat eivät välttämättä ymmärrä toisiaan, vaan käyttävät venäjää lingua francana.[20]

Lähteet muokkaa

  • Tuija Saarinen ja Seppo Suhonen: Koltat, karjalaiset ja setukaiset. Snelmann-Instituutti, 1995. ISBN 951-842-167-6.

Viitteet muokkaa

  1. ↑ a b c d Federalnaja služba gosudarstvennoi statistiki (Venäjän federaation tilastovirasto), www.gks.ru: Natsionalnnyi sostav naselenija po subjektam Rossijskoi federatsii / Vserossijskaja perepis naselenija 2010. (Koko Venäjän kattava väestönlaskenta 2010. Osa 1. Väestön lukumäärä ja jakauma. Taulukko 7 (MS Excel-taulukko)) 2012. Moskova: ИИЦ «Статистика России». Arkistoitu 1.6.2012. Viitattu 26.10.2019. (venäjäksi)
  2. ↑ Sirkka Laihiala-Kankainen & Nika Potinkara: Kuolan saamelaiset Venäjän murroksessa Idäntutkimus 2/2009, s. 38-52. 2009. Viitattu 25.10.2019.
  3. ↑ Ulla-Maija Forsberg, Irja Seurujärvi-Kari ja Risto Pulkkinen, The Saami : A Cultural Encyclopedia, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, (ISBN 951-746-506-8, ISSN 0355-1768 ja 2670-2401, viitattu 27 lokakuuta 2019), s. 158-165 
  4. ↑ a b The Kola Lapps The Red Book of the Peoples of the Russian Empire. Viitattu 26.11.2010. (englanniksi)
  5. ↑ demoscope.ru: Vserossijskaja perepis naselenija 2010 goda. Natsionalnyi sostav naselenija Rossijskoi Federatsii (Koko Venäjän kattava väestönlaskenta 2010. Väestön kansallisuus Venäjän federaatiossa.) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 26.10.2019. (venäjäksi)
  6. ↑ Saarinen ja Suhonen 1995, s. 67
  7. ↑ Saarinen ja Suhonen 1995, s. 71
  8. ↑ Saarinen ja Suhonen 1995, s. 73
  9. ↑ Saarinen ja Suhonen 1995, s. 76
  10. ↑ Saarinen ja Suhonen 1995, s. 79
  11. ↑ Saarinen ja Suhonen 1995, s. 77
  12. ↑ Saarinen ja Suhonen 1995, s. 78
  13. ↑ demoscope.ru: Vsesojuznaja perepis naselenija 1939 goda. Natsionalnyi sostav naselenija po regionam Rossii (Koko Neuvostoliiton kattava väestönlaskenta 1939. Väestön kansallisuus Venäjän alueilla.) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 26.10.2019. (venäjäksi)
  14. ↑ a b c d Ulla-Maija Forsberg, Irja Seurujärvi-Kari ja Risto Pulkkinen, The Saami : A Cultural Encyclopedia, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, (ISBN 951-746-506-8, ISSN 0355-1768 ja 2670-2401, viitattu 27 lokakuuta 2019), s. 164-165 
  15. ↑ demoscope.ru: Vsesojuznaja perepis naselenija 1959 goda. Natsionalnyi sostav naselenija po regionam Rossii (Koko Neuvostoliiton kattava väestönlaskenta 1959. Väestön kansallisuus Venäjän alueilla.) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 26.10.2019. (venäjäksi)
  16. ↑ demoscope.ru: Vsesojuznaja perepis naselenija 1970 goda. Natsionalnyi sostav naselenija po regionam Rossii (Koko Neuvostoliiton kattava väestönlaskenta 1970. Väestön kansallisuus Venäjän alueilla.) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 26.10.2019. (venäjäksi)
  17. ↑ demoscope.ru: Vsesojuznaja perepis naselenija 1979 goda. Natsionalnyi sostav naselenija po regionam Rossii (Koko Neuvostoliiton kattava väestönlaskenta 1979. Väestön kansallisuus Venäjän alueilla.) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 26.10.2019. (venäjäksi)
  18. ↑ demoscope.ru: Vsesojuznaja perepis naselenija 1989 goda. Natsionalnyi sostav naselenija po regionam Rossii (Koko Neuvostoliiton kattava väestönlaskenta 1989. Väestön kansallisuus Venäjän alueilla.) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 26.10.2019. (venäjäksi)
  19. ↑ demoscope.ru: Vserossijskaja perepis naselenija 2002 goda. Natsionalnyi sostav naselenija po regionam Rossii (Koko Venäjän kattava väestönlaskenta 2002. Väestön kansallisuus Venäjän alueilla.) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 26.10.2019. (venäjäksi)
  20. ↑ a b Saamelaiskulttuurin ensyklopedia: Kuolan saamelaisten historia saamelaisensyklopedia.fi. Viitattu 7.1.2021.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kuolansaamelaiset&oldid=21347495”