Kuninkaiden kuningas
itämainen hallitsijan arvonimi
Kuninkaiden kuningas (myös kuninkaitten tai kuningasten kuningas) oli alkuaan itämainen arvonimi, jota käyttivät Babylonian ja Persian kuninkaat sekä Egyptin faaraot. Myöhemmin se on ollut myös Iranin šaahin ja Etiopian keisarin arvonimenä.
Raamatussa nimitystä käytetään sekä Jumalasta että Kristuksesta Ensimmäisessä kirjeessä Timoteukselle[1] ja Johanneksen ilmestyksessä[2] [3] Jumalaa tarkoittavana se esiintyy myös joissakin virsissä, esimerkiksi Julius Krohnin isänmaallisessa virressä Oi kuningasten kuningas (nykyisessä virsikirjassa virsi 580).
Lähteet muokkaa
- ↑ 1. Tim. 6:15
- ↑ Ilm. 17:14, Ilm. 19:16
- ↑ Iso tietosanakirja, WSOY 1995–1997, ISBN 951-0-20153-7.