Kultamamo

lintulaji

Kultamamo (Drepanis pacifica) on sukupuuttoon kuollut peippoihin kuuluva varpuslintu. Laji eli Havaijin pääsaarella ja viimeinen varma havainto elävästä linnusta on vuodelta 1899.[1]

Kultamamo
Uhanalaisuusluokitus

Hävinnyt [1]

Hävinnyt

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Eukaryootit Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Varpuslinnut Passeriformes
Heimo: Peipot Fringillidae
Suku: Mamot Drepanis
Laji: pacifica
Kaksiosainen nimi

Drepanis pacifica
(Gmelin, 1788)

Katso myös

  Kultamamo Wikispeciesissä
  Kultamamo Commonsissa

Koko ja ulkonäkö muokkaa

Kooltaan kultamamo oli noin 23 cm. Lajin sukupuolet muistuttivat ulkonäöltään toisiaan. Linnun selkä, siivet, pää, rinta, vatsa ja pyrstö olivat väriltään kiiltävän mustat. Kultamamon alaselkä, siipien kupeet ja siipien alaosat sekä perä olivat väriltään kirkkaan keltaiset. Siivissä oli myös valkoinen laikku. Lajin nokka oli hyvin pitkä ja alaspäin kaartuva.[2]

Elinympäristö ja ravinto muokkaa

Kultamamoa tavattiin Havaijin pääsaarelta. Lajin elinympäristöä olivat kosteat metsät, jotka sijaitsivat pääasiassa alankomailla, alle 1 200 metrin korkeudella. Kultamamon ravinto koostui pääasiassa kukkien medestä, jota se imi pitkällä kaarevalla nokallaan. Tämän lisäksi linnun on raportoitu syöneen myös hyönteisiä.[2][1]

Keltamamoja pyydystettiin suuria määriä höyhenten vuoksi, mikä vaikutti lajin harvinaistumiseen. Lajin häviämisen katsotaan kuitenkin johtuneen pääasiassa sopivien elinympäristöjen tuhoutumisen ja sairauksien vuoksi.[1]

Merkitys havaijilaisessa kulttuurissa muokkaa

Havaijilla keltahöyheniset linnut olivat suhteellisen harvinaisia ja niiden höyheniä pidettiin hyvin arvokkaina. Tämän vuoksi kultamamoja pyydystettiin ja niiden keltaisia ja mustia höyheniä käytettiin perinteisten viittojen tekemiseen. Viittoja käyttivät hallitsijat ja merkittävät havaijilaiset, joita kutsutaan nimellä ali‘i. Yksi kookkaimmista kultamamon höyhenistä tehdyistä viitoista on noin metrin pitkä ja kuului Kamehameha I:lle. Nykyään viittaa säilytetään Bernice P. Bishop Museumissa Havaijilla. Höyhenistä tehtiin myös seppeleitä, joita käyttivät merkittävät naishenkilöt.[3]

Lähteet muokkaa

  1. a b c d BirdLife International: Drepanis pacifica IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 31.1.2014. (englanniksi)
  2. a b Harold Douglas Pratt: The Hawaiian honeycreepers, s. 207. Oxford University Press, 2005. ISBN 9780198546535. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 8.11.2009). (englanniksi)
  3. H. Douglas Pratt: Hawaii Mamo Cornell Lab of Ornithology. Viitattu 8.11.2009. (englanniksi)

Aiheesta muualla muokkaa

Tämä lintuihin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.